15.2.2011

Pusu 2: Miehen kyyneleet




En aivan tarkkaan tiedä kuka on Peter Forsberg. Hän saa kuitenkin tämän päivän pusun, koska hän itkee lehtikuvassa suloisesti ja koska kaikki muut uutiset ovat lähinnä huonoja ja masentavia ja jopa turhia. Tuomittavaa olisi taas kovasti, mutta elämässä pitää ottaa positiivinen ote. Jos vaikka hammasta särkee, pitää ajatella, että se on pikkujuttu, soitto vain lääkäriin ja asia on sillä hoidettu. Hammas on vain pieni osa ihmisen massasta.

Mutta takaisin Peter Forsbergiin! Häneltä on sanojensa mukaan viety tikkari kädestä, kun hän joutuu lopettamaan jääkiekkouransa jalkavammansa vuoksi. Oletettavasti hän on Ruotsissa suuri tähti, urheilusankari, ja siksi hänen kyyneleensä ovat erityiset merkittävät ja ilahduttavat. Vähän samoin kuin Neitsyt Marian patsaan verikyyneleet Japanin Akitassa. Patsahan alkoi vuotaa verta, hikoilla ja tuoksua liljoilta ja ruusuilta, ja myöhemmin sen nähtiin itkevän. Tämähän toistui satakunta kertaa, mutta sitten ihmeet loppuivat.

Pidän miehistä, jotka itkevät raivoamisen sijaan, koska näin he osoittavat, että ovat elossa, sisin ei ole kuollut tai aivan panssaroitunut. Tässä tilassa minusta miestä ei pidä lähestyä eroottisesti, sillä se olisi jonkinasteista hyväksikäyttöä ja miehen surullisen tilan mitätöintiä. Posken hellä silitys ja halaaminen, syliin ottaminen tulee naiselta kuin naiselta kai luonnostaan, ja liittyy ehkä äidinvaistoihin.

Jotenkin jaksaa hämmästyttää se vimma, jolla miehet koettavat todistaa miehistä karskiuttaan ja voimaansa. Kun oikeasti naisia ei vie se kova muskelimikko, vaan se köyhä jarrumies tai laiha villapaitainen runoilijapoika, reppanuudellaan. Tosin jokuset ujot ja laihat valittavat naisenpuutetta, mutta käsittääkseni vika on siinä, että he eivät ole aidosti omia herkkiä itsejään, vaan epäonnistuvat surkeasti koettaessaan muskelimikkojen elkeitä ja tähdätessään niihin naisiin, misuihin, typyihin, jotka näkevät vain muskelimikot.


56 kommenttia:

  1. Hei, voi ei! Minähän olen kokonaan pudonnut kyydistä! Sorry, Iines.

    Otan kyllä pian kiinni, sillä suurimmat vihanpurkauksesi olen jo lukenut, ja ihan raivon vallassa olen minäkin, kun vain ajattelen niitä!

    Mutta nyt! Nyt me hymyilemme taas, Iines! Hymyilemme kyynelten läpi, kuinkas muuten. Tosin tunnustan, että minulta pääsi nauru, kun kuuntelin tuon youtuben, jonka ihanasti tarjoilet, ja joka herätti hymyä suuremman reaktion, siis tuon naurun! Pistin osoitteen heti suosikkeihini, että voin vihan, tai jonkun muuan pahan päivän koettaessa saada suun irvistyksen sijaan hymyasentoon. Se helpottaa oloa, jo ajatuksena.

    Iines, Iines, sinä kuljet aikaani edellä. Ja niin nopeasti kuljet, etten aina ennätä saada edes helmoistasi kiinni, kun viilletät jo kaukana.

    Iines, kulta Iines. Olet pelastanut tämän päivän!

    VastaaPoista
  2. Etkö todella tunne Foppania?

    Sehän on sama kuin joku ruotsalainen nainen ei tuntisi Teemu Selännettä! (Ei taida muuten moni tunteakaan, täytyypä muistaa kysäistä Tukholmassa käydessä.)

    Tai on siinä se ero, että Foppan on maailmalla tunnetumpi, NHL-superstara.

    Jos miestä ei mielestäsi pidä lähestyä eroottisesti tämän kyynelehtiessä ja uhotessa ei taas huvita - niin mikä tunnetila olisi sitten se oikea?

    Tästä vastauksesta on moni mies kiitollinen.

    VastaaPoista
  3. Hei pikkuliisu,

    video kannattaakin kuunnella kokonaan, ja katsoa laulajan eleet ja varsinkin kampaus, joka jaksaa ihastuttaa minua taidokkaalla pönötyksellään. Oliko tukkamuoti tosiaan tuommoista joskus 80-luvulla?

    Tämän Pususarjan jälkeen varmaan hidastan tahtia. Ihan uteliaisuuttani koetan, millaista jutuntynkää tulee, kun joka päivä postaa. Koska elämässäni ei tapahdu mitään suurta ulkoista, ei oikein pientäkään, pakko turvautua muitten elämään ja havaintoihin. Voihan itseään suodattaa maailman kauttakin.

    VastaaPoista
  4. Tapsa,

    myönnän tyhmyyteni, sillä en seuraa jääkiekkoa. Laji ei oikein kiinnosta, en pidä pelin etiikasta. En ole muutenkaan urheilullisesti tai kilpailullisesti orientoitunut, sillä minua ei innosta se, kuka hyppää pisimmälle tai pomppaa korkeimmalle. Olen lisäksi ollut havaitsevinani, että ei ole olemassa rehtiä urheiluhenkeä tai terveitä elintapoja - tuntemani urheiluihmiset ovat suurimpia kaljoittelijoita, joita tiedän. - Kaljoittelua en osaa paheksua, se on inhimillistä, vaan sitä korkeintaan ihmettelen, miten hyvä kunto ja lärvien veto tukevat toisiaan.

    Sitten kysymykseesi: minusta surun aihe jää käsittelemättä, jos annetaan vain lohtupillua - anteeksi ruma sana, se sopii tähän. Puhumisen ja silittelyn jälkeen sitten, mutta ei niiden sijasta.

    VastaaPoista
  5. Iines... olet Kemppisen kirjoituksen perässä taas ...;)


    Minä olen vielä ainakin pois..Saa nähdä, kuinka kauan

    VastaaPoista
  6. Herran pieksut, Tillman.

    Nyt siellä lukee: ikkunaiines, Pusu 2: Miehen kyyneleet. Vaivun maan alle..

    Siis koetan nyt katsoa, mitä sinä teit ja menen panemaan kieltoruksia jonnekin. Omituista silti, miksi siellä on vain minun blogini?

    VastaaPoista
  7. Mutta, hyvänen aika, minullahan on ollut kaiken aikaa ruksi kohdassa:

    "Käänteiset linkit Näytä Piilota X

    Viittaavien linkkien avulla voit seurata muita verkossa olevia sivuja, joissa on blogitekstiisi osoittava linkki.
    "

    Tuon ruksin tein nyt tähän käsin, kun se pallovalinta ei kopioitunut. En siis voi tehdä mitään.

    VastaaPoista
  8. Lohtupillua... mikäs ruma sana se on, nätimpi ainakin kuin säälipillu.

    Kyselin siksi, kun en harrasta kumpaakaan: en pullistela enkä kyynelehtimistä.

    VastaaPoista
  9. Nyt olet taas poissa...

    runollista, oikeastaan...

    Tillman

    VastaaPoista
  10. Entä jos joku on lisännyt tuon koodin blogiisi?

    Itselleni blogger lähettää sähköpostiin kopion kaikista tulleista kommenteista, joten näen vanhoihinkin tehdyt lähetykset, joita joskus tulee. - Sähköposti-ilmoitusta kommenteista tuskin voi käyttää jos kommentteja tulee niin paljon kuin sinulle.

    Kolme kertaa olen saanut jotain aivan käsittämättömiä kirjaimien ja muiden merkkien yhdistelmiä, jotka saattavat olla koodin näköistä. Sähköpostissa ilmoitus: "anonyymi on lisännyt kommentin bloggaukseen xx" - Bloggauksessa kommenttia ei ole näkynyt.

    Kaksi niistä sisälsi linkin pornosivulle.

    Mitään vaaraa tällaisesta ei pitäisi olla, koska blogger kai hyväksyy vain joitain koodeja, kuten linkkauksen.

    Silloin kun blogilistan omalla sivulla vielä näkyivät toisten tekemät linkitykset, teki se sen
    varmaan kymmenen kertaa aina uuden bloggauksen tullessa.

    Saatan olla täysin väärässä, nuo haamukommentit vain ovat askarruttaneet.

    VastaaPoista
  11. En tunne ollenkaan tekniikkaa, ja mietin, miten joku voisi siirtää jonkin koodin (minkä koodin?) blogiini. Eikö pikemminkin Kemppisen blogiin olisi tällöin siirretty jokin koodi, kun häiriö on siellä?

    Mutta siis kävin kurkistamassa, ja tällä hetkellä ei Iineksen pusuja Kemppisellä ole. Eikä Laasasella, sillä se oli toinen paikka, jossa tämä outo linkitysilmoitus oli ainakin eilen. Nyt olen siis poissa, kuten Tillman haikeasti runoilee.

    Sinä olet, Riku, vissiin pannut jonkun kruksin jonnekin, kun saat sähköpostiisi ilmoituksen blogisi kommenteista. Itse kyylään sen verran ahkerasti blogiani, etten ole viitsinyt kruksata mitään.

    VastaaPoista
  12. Kun oikein maiskuttelee sanaa, niin lohtupillu onkin kyllä melkein yhtä kaunis kuin nättipillu.

    Älkää närkästykö! Olikohan se runoilija muuan bloggaaja Diogenes, joka muutama vuosi sitten kirjoitti ihanaisen runon neiti nättipillusta? Olin aivan hurmaantunut ja kehuinkin runoa blogissani tai kommentissaa. En muista kummassa.

    VastaaPoista
  13. Kruksin olen jonnekin laittanut.

    Nyt en ole varma ollenkaan, mutta etkö itse tehnyt kauan aikaa sitten jonkun lainauksen Kemppiseltä, oliko siinä linkkiä mukana? Sellaista saattaa tämä ihmetekniikka toistaa pitkään.

    Minusta näyttäisi että Kemppinen on kruksannut asetuksiaan viestisi jälkeen niin, ettei enää linkkiä tulisi/näkyisi.

    Naisihmisiä on syytä totella tiedämme kaikki, jotka emme enää ole aivan tuoreita.

    VastaaPoista
  14. Olen kyllä siteerannut Kemppisen lausahdusta, mutta poistin sen ajat sitten muitten jyvien ja akanoitten kera. Kemppisen oli jyvä. Lisäksi Kemppinen on sivupalkissani.

    Ja muutkin toki ovat siteeranneet Kemppistä ja linkittäneet hänet sivupalkkiinsa eikä heitä silti ollut tuossa Linkki-ilmoituksessa.

    On mahdollista, että Kemppinen on ruksannut itselleen jonnekin jonkin ruksin.

    VastaaPoista
  15. Nimenomaan bloggauksessa olevaa linkkiä ajattelin, jotain tekstinpätkää häneltä kuitenkin käsittelit laajemmin, mutta kun en muista.

    Täytyy kai alkaa etsimään, nyt en ehdi.

    Googletuksella en löytänyt, kun molemmat olette niin laajalti linkattuja.

    VastaaPoista
  16. No onhan tuolla sinun sivupalkin blogirullassa jatkuvasti linkki Kemppisen blogiin ja sen uusinpaan juttuun. Veikkaukseni on, että Kemppisen blogin hieno linkkihärpäke ei vain erota noita blogirullan linkkejä postauksien linkeistä ja linkittää automaattisesti tänne, kun täällä blogirulla päivittyy.

    Tuskin voit tehdä mitään asialle, paitsi ottaa Kemppinen pois blogirullasta. Johan lakkaa päivittymästä.

    VastaaPoista
  17. Löysin viime elokuulta.

    Tuota tekniikka voi hyvin toistella, vaikka onkin vanha.

    VastaaPoista
  18. Forsberg tosiaankin on ruotsalainen jääkiekkopelaaja, lähes yhtä kuuluisa kuin se Rundqvist.

    Minä muistan, kun Selänteeltä katkesi(?) nuorena jalka ja joutui hakemaan vauhtia vähän alempaa. Suomen kakkosmaajoukkueessa teki maaleja sen upottaessa Ranskan ykkösen paikallisessa pikkuruisessa jäähallissa. - Minä olin katsomassa, luultavasti sen on täytynyt olla jotain 70-luvun alkupuolta.

    VastaaPoista
  19. "Jotenkin jaksaa hämmästyttää se vimma, jolla miehet koettavat todistaa miehistä karskiuttaan ja voimaansa."

    Niin, vai oliko tuossa enemmänkin huumorista kyse. Itseäni hämmästyttää yleensä muuten se, miten naisille tulee aina yllätyksenä miesten ja naisten erilainen tapa ajatella.

    Miehet kyllä tietävät varsin hyvin, että turha selittää useimpia kiinnostuksen kohteitaan naisille. Ei ne vaan tajua. Mutta samoin he hyväksyvät kommenteitta, jos naisen suurinta hupia on keskustella kuukautisista koruompelupiirissä.

    VastaaPoista
  20. Voisihan Kemppisen blogin panna kirjanmerkkeihinkin, jos näyttää siltä, että linkkausilmoitus vain jatkuu. Tuntuu vaan niin älyttömältä joutua sijaiskärsijäksi, kuten toki Kemppainenkin, kun ei itse ole tehnyt mitään eikä voi asiaan vaikuttaa.

    Viittaan vielä siihen, että niin moni muukin on siteerannut Kemppistä ja niin monen muunkin sivupalkissa tuo blogi komeilee. Kuitenkin se näyttää poimivan vain minun blogini linkkkiin, ellei tuo juttu nyt sitten poistunut jo ilman Kemppisen ruksailutoimia.

    Näyttää siis siltä, että ihminen ei olekaan tietotekniikan herra, vaan renki.

    VastaaPoista
  21. Jaaha, kuule,

    yskiskelet nyt väärää puuta, sillä minä juttelen mieluummin/paremmin miesten kanssa kuin naisten. En oikein osaa sitä perinteistä naisten koodikieltä ja kikattelua.

    Väitänkin, että suuri osa naisista juttelee kuin mies. Naiset ovat kouluttautuneita, ja monet ovat kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista.

    VastaaPoista
  22. "Naiset ovat kouluttautuneita, ja monet ovat kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista."

    Mutta kun miehuuteen kuuluu myös se älytön duudson-huumori. Tai hydraulisen napakelkan rakentaminen. Tätä harvempi nainen tajuaa. Ei linkkaamassasi uutisessakaan mitään "karskiutta" tai "voimaa" koitettu todistella, olipahan vaan ns. tempaus.

    VastaaPoista
  23. No, pohjalaista uhoa taisi uutisessa kyllä olla mukana.

    Mutta en oikein tiedä uskoako tuohon miehisyyteen duudsonismissa. Pikemmin sanoisin, että siinä täyttyy arktinen hölmöys.

    Kyse oli siis alunperin siitä, mistä naiset tykkäävät. Jos nyt olisi vastakkain duudsonmeininki tai sitten vaikka semmoinen ujo bäddingstely, niin veikkaan, että bäddingstely vie naisten sydämet.

    VastaaPoista
  24. Aitoja tunteita voi usein kunnioittaa, MUTTA.

    Liikaa iskee tajuntaan esimerkiksi poliitikkoja tai muita töppäilijöitä, jotka viimeisenä korttinaan yrittävät vedota säälin tunteisiin.

    Kun mulkkis on aivan epätoivoinen, hän kertoo syvän ja järkyttävän tarinan siitä kuinka oli lähellä kuolemaa, mutta jollain ihmeellisellä henkisellä valoilmiöllä siitä pelastui.

    Aivan luokattomia ovat kolarin ajaneet julkut, jotka hehkuttelevat sillä kuinka olisi saattanut käydä jos jotain olisi käynyt.

    Lehdet väittävät jonkun hyrränpyörityskisan voittajan puhjenneen kyyneliin. Todisteena joku suttuinen kuva, jossa näyttä siltä että ummettaa, kasvojen piirteistä ei voi sanoa juuta eikä jaata.

    Häiritsemään on alkanut myös tapa, että kuva-arkistosta valitaan aina ilme joka on tukevinaan milloin mitäkin tunnetta tai huonon lehtijutun sisältöä.

    Fopan videota en viitsi kaivella, mutta dramatiikka, aidot syvät inhimilliset, trrrraaagggilliset tunteet uutisoinnissa lisäävät aina niiden menekkiä.

    Useimpia luontodokumentteja en ole pitkin aikoihin viitsinyt katsoa, kun elukoillekin lisätään ihmeellisiä tunteiden pyrkimyksiä ja sellaisista kehiteltyjä juonia.

    VastaaPoista
  25. Lapsena poikien ja tyttöjen itkeminen on samanlaista. Erot alkavat syntyä teini-iässä.

    Muuten . . .
    Humalainen ja itkevä mies lasitetulla parvekkeella tupakoimassa, sitä ei kestä katella erkkikään.

    VastaaPoista
  26. Tunteet ovat toki erittäin tärkeä osa ihmisyyttä, miehilla ja naisilla, mutta tunteet ovat myös se keino, jolla meitä kaikkia manipuloidaan.

    VastaaPoista
  27. "Vaik olet heikko nainenkin
    Saat miehen kyyneliin"

    Mitähän Pöpö Willberg tuolla lopultakin tarkoittaa, eivätkö naiset pidä tätä maailmaa pystyssä?

    VastaaPoista
  28. Kai se tarkoitti meidän ohuita sukkiksia ja ohuita korkoja ja semmoista kepeää.

    Hassua. Miten suureen määrään rekvisiittaa nainen ihmisyytensä ja itsessään olevan miehen peittääkään. Hänhän on vain pala kylkiluuta, miehimys.

    Tuo on totta, että lapsena kersat itkevät samanlaisesti, yhtä avoimesti ja kaunistelematta. Siitä se sitten muuntuu pikkuhiljaa naiselliseksi tunteiluksi.

    Luontodokumenteissa on alkanut esiintyä liikuttavia tarinoita siitä, miten emo ja heiveröiset poikaset selviävät halki erämaan koettelemusten. Tai miten kokonainen eläinyhdyskunta selviää vuodenkierrosta. Näytetään sitten aika ajoin lähikuvaa pikkupennusta, joka ei jaksanut, vaan jonka lauma hylkäsi. Enemmän nämä itkettävät kuin melodraamat.

    VastaaPoista
  29. Muuten . . .
    Humalainen ja itkevä mies lasitetulla parvekkeella tupakoimassa, sitä ei kestä katella erkkikään.


    Tätä ei voi sivuuttaa. Kuva on kuin Kaurismäeltä. Ankea, hiljainen, kovasti liikuttava. Tähän kun voisi taikoa hellän naisen.

    VastaaPoista
  30. Minulle, keski-ikäiselle juntille, tämän päivän ihmisten tunteikkus näyttäytyy usein sellaisena draamaprinsessamaisuutena, miehillä ja naisilla, joskus minullakin.

    Ihme kun eivät tunteitani ymmärrä.

    Toisiemme huoliin ja murheisiin ajattelemme vain: "mitäs tuo nyt on, salatuissa eläimellisyyksissäkin vasta iso murhe oli..."

    VastaaPoista
  31. Hyvin harvoin näkee ihmisten julkisuudessa itkevän toisten takia. Tuleeko jollekin mieleen sellainen tapaus?

    VastaaPoista
  32. Yhden kerran kyllä itkin vuolaasti toisen puolesta, kun naapuri voitti lotosta.

    VastaaPoista
  33. Julkisuudessa? Tuli mieleen ensin mediajulkisuus, mutta tarkoitit varmaan vaan muiden nähden.

    Olen nähnyt jonkin verran, sekä suru- että iloitkuja toisten vuoksi. Iloitkuja vaikka lasten asioista, esimerkiksi häissä, tai suruitkuja jonkun ilkeän käytöksen tai petoksen vuoksi.

    VastaaPoista
  34. Kerran minä kyllä itkin vuolaasti toisen puolesta kun naapuri voitti lotosta.

    VastaaPoista
  35. Lapsena näin isäni liikuttuvan kyyneliin, kun hän luki lehdestä onnettomuudesta,jossa suuri määrä ihmisiä kuoli. Aikuisena näin hänen itkevän ilosta. Ne ovat kauniita muistoja. Ei ole häpeä, jos mies itkee.
    "Tiedä, että ei ne itke, jotka käyvät kylmin mielin, sydämettä...", sanotaan jossain runossa. Näin se on.

    VastaaPoista
  36. Itse muistan oman elämäni haikeimman itkun. En sano siis, että surullisimman, vaan haikeimman.

    Olin kyyditsemässä lastani opiskeluasuntoonsa, kun hän muutti pois kotoa lähtiessään opiskelemaan isoon kaupunkiin. Sinne hän jäi ihan yksin, huoneeseensa, jonka lattialle olimme juuri levittäneet mummin kutoman räsymaton, joka hohti uutuuttaan vähän kuluneessa asunnossa.

    Kun ajoin takaisin pikkukaupunkiin, ajattelin, että saatoin juuri lapseni maailmalle. Oli syksy, mutta vielä vihreää.

    VastaaPoista
  37. "Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin..."

    On olemassa myös sellaisia ihmisiä, etupäässä varmaan miehiä, jotka itkevät vasta ollessaan yksin, rotkonsa rauhassa.

    Ei niinkään säilyttääkseen kasvonsa, vaan koska suru on liian arka, liian syvällä maailmalle jaettavaksi.

    Tunnen minäkin herkästi kyynelehtiviä miehiä, mutta melkein aina kyyneleiden syynä on sentimentaalisuus, ei suru.

    Suru musertaa.

    VastaaPoista
  38. Itku on kuin pieru – helpottaa hetkeksi,
    pidättäminenkin on usein parempi vaihtoehto, kuin spontaani ilmaus.

    Aikuisten itkeminen taitaa olla mysteeri evoluutionkin kannalta vai onko joku nähnyt lapsen itkevän "onnesta", kuten me aikuiset usein teemme. Itkun myönteisyys on myytti ja kertonee enemmänkin kulttuurisesta vaikutuksesta sisäisten tunteiden hallinnassa.

    Kulttuurinen sukupuolisinonnaisuus ilmene siitä kuinka "villisti" ja "vuolaasti" naiset piereskelevät.
    – Naisen pieru tulee hiljempaa, koska se tulee kolmion takaa!

    VastaaPoista
  39. Itkeminen ei ole näytöslaji.

    Ei surun tähden tarvitse kaivautua yksinäiseen koloon.

    Sen jakaminen on lähes suurin lahja jonka voi lähimmälleen antaa.

    Ehkä miehet voivat paljastaa itsensä vain vaimolleen?

    Paitsi miesten kesken saunassa, humalassa, itsesäälinkyynel poskella.

    Mutta se ei olekaan oikeaa itkua.

    VastaaPoista
  40. "Naisen pieru tulee hiljempaa koska se tulee kolmion takaa".

    Kuvatulla naisella on omintakeinen anatomia.

    VastaaPoista
  41. Itkun ja sentimantaalin erottaa se että mitä jää käteen.

    Puhdistunut, keventynyt olo?

    Häpeä?

    Ei yhtään mitään?

    VastaaPoista
  42. En ole kokenut musertavaa surua, mutta luultavasti silloin itku ei irtoaisi.

    Ei se kai muuten musertaisikaan.

    VastaaPoista
  43. Ja nyt loppuu nämä lyhyet viestit tällä erää! :)

    VastaaPoista
  44. "Naisen pieru tulee hiljempaa koska se tulee kolmion takaa". /Anonyymi)

    "Kuvatulla naisella on omintakeinen anatomia."(Kuunkuiske)

    Tätä minäkin olen aina ihmetellyt, että onko miesväellä niin vähän anatomian tuntemusta, kun puhuvat joko kolmioista tai hämähäkki-kirkkovenesymbolista.

    Jos sen sijaan katsoo maailmantaidetta, klassista sellaista. Se on aina kuin vanamonkukka tai sinikello, alhaalta kauniin pyöreä tai vähän suippo, ylempää levenevä, avautuva, ei suinkaan sulkeutuva.

    VastaaPoista
  45. "En ollut uskoa silmiäni", totesi venäläinen Irina Shayk, eikä voinut pidätellä liikutustaan nähdessään itsensä. Moni mieskin "liikuttuisi" ja itkisi "iloista".

    http://static.iltalehti.fi/viihde/spors_kansi150211PP_vi.jpg

    VastaaPoista
  46. Äh, kadotin yhden viestini korjatessani sitä, olkoon.

    Mitäs tuohon misun kuvaan nyt sanoisi. Kaunis nainen, oli silikonia tahikka ei. Jotenkin vaan harmittaa tuollaiset tyrkyt välistävetäjät. Ja se, että miehiä on niin kovin helppo vietellä.

    Minä ainakin antaisin semmoisen miehen mennä, joka on helppo tapaus ja kuolaa tuommoisten bimbon kuvien edessä.

    VastaaPoista
  47. "vai onko joku nähnyt lapsen itkevän "onnesta"



    Kevyeen pohdiskeluun laitoin "vakavan" tärpin mutta se karkoittikin pohdiskelemaan näyttääkö vittu karvoineen sittenkään kärjellään olevalta kolmiolta vaan mehiläisiä puoleensa vetävältä kukalta. Enkä väittänyt alkuunkaan, etteikö itku helpottaisi.

    VastaaPoista
  48. Niin liikuttavaa kuin onkin, että "Munamies" kostuttaa silmäkulmia empaattisuudellaan, niin naisten mieskuvastoihin vääjäämättä livahtaa mukaan "miehekäs" mies. Tahtoa ja uljautta tavalla tai toisella ilmentävä mies, leukavakoineen tai ilman, prinssi.

    VastaaPoista
  49. Kyllä lapsikin voi itkeä onnesta, samoin kuin aikuinen.

    Ilmaisu vain on mielestäni hieman väärä. Uskoisin, että itku tulee järkytyksestä, jonka suuri ilo tuo. Itku on eräänlaisen shokkitilan purkausta.

    Ei siis ehkä pitäisi ollenkaan puhua ilon itkusta, vaan järkytysitkusta. Ajatellaan nyt vaikka klassisia missin kyyneleitä. Onhan se valtava järkytys voittaa titteli julkisuuden ja median edessä.

    VastaaPoista
  50. Onpa esitetty arvioita että lisääntynyt psyykelääkkeiden käyttö on seurausta tunteiden neuraloimisesta. Itkeminen ja tunteiden osoittaminen on myös naisten osalta luokittumassa heikkouden merkiksi ja tunteiden valtaan ajautumiseksi.

    Ei liene kovin tavatonta että esim. läheisen kuolema tai muu mieltä kuohuttava tapahtuma panee naiset yhä lisääntyvässä määrin turvautumaan "rauhoittavaan" apuun.

    VastaaPoista
  51. Eikös miehekäs mies olekaan tyyppiä työmies, joka on karski ja vähän rähjäinen, sänkileukainen ja itsetietoinen tyyppi. Ne leukavaot ja prinssiunelmat lankeavat pikemmin naisellisen korean kiiltokuvapojun harteille. Ei kaikkien naisten makuun.

    VastaaPoista
  52. Onkin mielenkiintoinen kysymys tarkastella itkua (ja naurua) evoluution kannalta.

    Hesarissa oli viikko pari sitten juttu, jossa pohdiskeltiin juuri näitä kysymyksiä, mutta aika kepeällä tasolla.

    Punastuminen selitettiin niin, että sen ansiosta muut näkevät yksilön häpeävän sanojaan, tekojaan (ja ajatuksiaan! - oma lisäys), jolloin muut antavat sen helpommin anteeksi.

    Mutta sitäpä ei muuten selitettykään, mitä evolutionaarista hyötyä on anteeksiannolla?

    Onhan sillä, tietysti. Eihän muuten apinalaumassakaan alfauros ikinä kurmoota vieraalle antavaa naarasta, vaan aina vaan sitä vierasta urosta.

    Tässähän on muuten yhteys edelliseen ketjun aiheeseen. Kuten siellä jo totesinkin Helismaan sanoin, että "ihminen pettää vaan" - niin sehän todellakin on vain ihmiseen liittyvä ominaisuus:

    Vain ihminen kokee, että hänet on petetty. Ja kostaa "pettäjälleen" - sille rontille.

    VastaaPoista
  53. Anonyymi klo 10.12,

    olen tismalleen samaa mieltä. Surun ilmaiseminen itkulla on tunteilua, ja poistettavissa sopivalla lääkityksellä.

    Kaikenlainen alakulohan nähdään poikkeustilana ja torjuttavana asiana, vaikka alakulo kuuluu terveeseen elämään, sen normaaleihin rytmeihin. Olen tästä aika usein maininnutkin.

    Ihminen haluaa enää vain kiihottua ja haluaa kokea euforistisia ilon ja nautinnon tunteita. Näitä lietsotaan tietenkin alkoholilla ja pössyillä, samaten liikunnalla, koska oma keho on nykyihmisen temppeli.

    VastaaPoista
  54. Ei siinä itku paljon auta jos jää rysän (pyydys) päältä tai puikkarin (suoro) alta kiinni. Lohtu voi kylläkin tulla vihkisormuksen laaajasta heittokaaresta.



    Olisi aika outoa jos pikkulapsi itkisi onnesta, tilasta tai tunteesta, joka on suurempi kuin itse elämä.

    VastaaPoista
  55. Eihän pikkulapsi itke surustakaan, siis aivan pikkulapsi. Hän itkee vain pettymyksestä, kun jokin muuttuu tai hänen tarpeisiinsa ei vastata, kun ruumis ei saa ravintoa, lämpöä, tuttua syliä, silitystä, lepoa.

    Nuo ilon ja surun tunteet kypsyvät vähän myöhemmin, pikkuhiljaa, kun lapsen tarpeisiin vastataan lämmöllä ja rakkaudella.

    VastaaPoista
  56. Nimimerkki Jaaha,

    kyllä kuukautiset ovat osa terveen naisen elämää, murrosikäisestä vaihdevuosiin.

    Ei siihen mitään koruompeluspiirejä tarvita - herramunjee, millä vuosisadalla elät?!

    Minusta on hyvä, että naiset nykyään voivat kertoa kokemuksistaan, ja vaihtaa niksivinkkejä. - Sinun ei tarvitse lukea näitä viestejä, jos ne loukkaavat siveellisyydentajuasi!

    Sieltä löytyy se nuolinäppäinkin, jolla pääset skippaamaan ikävät viestit.

    VastaaPoista