4.2.2011

Terveisiä Hugo Simbergille!


"Itsemurhaa ei tehdä sen takia etteikö olisi muita vaihtoehtoja, tämä on väärä käsitys. Aivan kummallinen käsitys. Itse asiassa itsemurha jätetään tekemättä, jos ei ole muita vaihtoehtoja."

Ota tästä sitten selvää. Näin sanoo muuan kommentoija edellisessä keskustelussa, jossa alkava harmaanvetinen kevät oireilee hieman masentuneesti. Olin sanonut, että minusta kysymys siitä, onko itsemurhan tekijä itsekäs, on vailla merkitystä, toisarvoinen, koska itsemurhia ei tehdä näyttömielessä tai suuttumuksesta tai muustakaan laskelmoidusta seikasta, vaan tilanteessa, jossa ei ole muita vaihtoehtoja. Jälkeenjätetyt anteeksipyyntökirjeet puhuvat puolestaan - ihminen kyllä tietää jälkeenjäävien tuskan, mutta kun oma tuska on ylikäyvää, ei ole vaihtoehtoja. On mentävä, nostettava purje, noustava siiville, vedettävä puikot kutimesta, heitettävä lusikka nurkkaan, hypättävä alas, nieltävä pillerit.

Olen jotenkin sulkenut pois sen vaihtoehdon, että itsemurhia tehtäisiin viileästi harkiten, tyynessä tilassa, jopa kostoksi jälkeenjääville. Esimerkiksi minun varhainen esi-isäni hirtti itsensä hevostallin ylisille delirium tremensin riivaustilassa. Voisi sanoa ehkä, että mies ei ollut tolkussaan eikä järin paljon harkinnut tekostaan ja jälkeenjäävien häpeää ja tuskaa tai mahdollista helpotusta. Tunnettuja äärettömän tuskatilan itsemurhia ovat lisäksi syöksymiset junan alle tai koskeen, hyppäämiset katoilta, ikkunoista, Eiffelin tornista, vuoren partaalta.

Mietin sen viime talvena itsensä hiljaisesti metsään jäädyttäneen teinitytön itsemurhan motiivia ja hänen mielensä viileyttä tai kuumuutta. Hän oli vain kävellyt talvisen valkeaan metsään keskellä päivää eikä tullut koskaan pois. Hän on yksi niistä sadasta nuoresta, jotka vuosittain surmaavat itsensä Suomessa, tytöt enenevässä, pojat laskevassa määrin.

Mietin myös sitä televisiodokumentin tyttöä, joka sanoi, että äiti, mä en jaksa elää. Hän halusi lakata olemasta, vaikka kaikki oli ulkoisesti hyvin, oli vain ne mielen peikot, jotka pelottivat ja ahdistivat hulluuteen saakka. Ihminen voi varmaan pelätä kuulemiaan ääniä - vaikkei ehkä kuulisikaan - niin paljon, että luulee kuulevansa. Voi pelätä vaikka sitä, että ääni käskee tappaa itsensä, toistuvasti, vaikkei oikeasti ääni mitään käske, on vain se pelko, että käskee se kuitenkin heti kun olen yksin. Kun pelko valtaa mielen, se on kokonaisvaltaista eikä siinä ole vaihtoehtoja, on hypättävä tai jotain, saatava ne äänet vaimenemaan.

Muistan miten kuuntelin joskus jossakin paikassa ilmastointiputken hurinaa ja sieltä kuuluvia ääniä. Ihan kuin ihmisjoukko olisi ollut jossain, äänten kakofonia oli kuin iloisen ravintolaillan. En ollut enää varma, kuvittelinko vai kuulinko. Samanlaisen kuvauksen löysin Kyllikki Villan Lokikirjasta. Kirjailija oli maannut hytissään ja kuullut unenhorteessa ilmastointiputkista selkeää äänten kakofoniaa, muttei erottanut sanoja. Hän ei ollut varma, olivatko kyseessä ihmisten äänet vai putken hurina. Koin Villan kokemuksen hyvin lohdullisena.

On siis kuitenkin ehkä pakko olla niin, että itsemurhia tehdään erilaisissa psyykkisissä sielun ja ruumiin tiloissa, ei vain äärimmäisessä ahdingossa. Siri Hustvedtin kirjassa Vapiseva nainen puhutaan konversiohäiriöistä, joilla tarkoitetaan hysterian muotoja. Mieli voi vaikuttaa elimistöön niin, että se reagoi vapinalla tai vetämällä jonkin paikan shokkitilaan. Mietin sitä, että itsemurha voi olla myös konversiohäiriö, mieli vapisee liikaa, ihminen ei kestä lepatusta vaan pohtii, että tätäkö elämä on, aina vaan.

Tuota jään kuitenkin vielä miettimään, mitä tarkoittaa yllä sitaatissa se, että itsemurha jätetään tekemättä, jos ei ole muita vaihtoehtoja. Siihen kätkeytyy varmaan suuri viisaus. Oikeasti, en ironisoi.

(Maalaus Pekka Vuori, Terveisiä Hugo Simbergille)

164 kommenttia:

  1. ihme! on tapahtunut simberin enkelille.

    Ihme voi tapahtua myös joskus
    viimeisellä hetkellä, kun valinta on itsemurha, jokin elämän halua asia voi nousta mieleen, uskon että kyllä ihminen käyttää kaikki mahdolliset seikat pelastuakseen, joskus tie on vain niin tukossa ja apu liian myöhässä. toinen tekijä on ihmisen perusluonteen kiihkeys, nopeat päätökset. harkitseva ja hidas päättäjä jää puolitiehen ja pelastuu, jos ei muualla niin sairaalan vatsahuuhtelussa. hälyttää usein apua itse, tunnen kaksi tälläistä ihmistä.

    VastaaPoista
  2. "Itse murha" on aika usein suunniteltu (ei sponttaani). Usein päätöksen tehnyt on huojentunut ja levollisen tekemästään päätöksestä.

    Isekkyyden stigma siirtyy jälkeenjääneille koska vastauksia ei ole, on vain kysymyksiä. Samalla tavoin kuin roimasti ylipainoinen tietää ravinnon merkityksen ylipainoonsa mutta ei tiedä miten voisi syventää ymmärrystä itsestään ja elämästään. Peruuttamattomaan tapahtumaan johtavat ajatukset ja päätelmät pitäisi ainakin saattaa mahdollisuuksien oivaltamiseksi ja täydentämiseksi ja muuttamisen mahdollistamiseksi.

    VastaaPoista
  3. Huis kun on vaikea kysymys! Itsemurhaajalle itsemurha on ainoo vaihtoehto.

    VastaaPoista
  4. Hei aikatherine,

    kyllä vaan, ihme on tapahtunut.

    Minusta taulu on jotenkin ihastuttavan riemastuttava. Autettava lensi pois, ihan kuin sanoen, että älkääs pojat puuttuko näihin asioihin, joista ette mitään ymmärrä.

    Voisi ajatella jopa niin, että auttaminen on joskus itsekästä. Ihminen tekee itsensä kovin hyväksi auttaessaan näkyvästi.

    Tuossa voi olla muuten perää, että itsemurha onnistuu parhaiten nopeilta ja kiihkeiltä. Luojan kiitos, olen ehkä turvassa, sillä olen äärimmäisen hitauden ystävä, hidas käänteissäni, nopea joissain henkisissä toiminnoissa.

    VastaaPoista
  5. "Peruuttamattomaan tapahtumaan johtavat ajatukset ja päätelmät pitäisi ainakin saattaa mahdollisuuksien oivaltamiseksi ja täydentämiseksi ja muuttamisen mahdollistamiseksi."

    Anonyymi rakas,

    ten points. En ymmärrä tästä mitään, valitettavasti. Tuo lienee totta, että itsemurha voi olla tarkan suunnittelun tulos ja siten ei tunnekuohussa tehty.

    Jotenkin tuommoinen on vielä järkyttävämpää kuin pikaistuksissa syöksyminen jyrkänteeltä.

    Olen siis jokseenkin vakuuttunut siitä, että itsemurha on tekijän näkökulmasta ainoa vaihtoehto, ja mietin edelleen sitä, mitä tarkoittaa tuon poimimani sitaatin viimeinen virke. Jätetään tekemättä, jos ei ole vaihtoehtoja, tehdään jos on vaihtoehtoja. Avatkaa nyt joku tämä minulle. En epäile sitä, vaan tahtoisin ymmärtää ja olen valmis vaihtamaan käsitykseni toiseen.

    VastaaPoista
  6. Jätetään tekemättä?

    Pelko ja/tai elämänhalu on sittenkin voimakkaampi.

    VastaaPoista
  7. Ten points!

    Ytimekäs sanoma ei selittelyjä kaipaa.

    VastaaPoista
  8. "Itse asiassa itsemurha jätetään tekemättä, jos ei ole muita vaihtoehtoja."

    "Jätetään tekemättä?
    Pelko ja/tai elämänhalu on sittenkin voimakkaampi."


    Mutta eikö tässä ole juuri vaihtoehto itsemurhalle: elämän jatkaminen. Syystä ei puhuttu.

    *

    Alempi anonyymi, epäselvästi sanottu on epäselvästi ajateltu. Jos ajatus pohjalla on kirkas, on sen sanallinen muotokin.

    VastaaPoista
  9. Teeveestä on joskus tullut ohjelmia, joissa on puhuttu itsemurhaa yrittäneistä. Keskustelijoina (ehkä Punaisessa langassa, kenties Inhimillisessä tekijässä) on ollut ihmisiä, jotka tekevät töitä mm. itsemurhaa yrittäneiden kanssa; hoitohenkilökuntaa.

    Muistan hyvin selkeän viestin: kuulemma juuri kukaan ei varsinaisesti ole halunnut kuolla mutta on kokenut olevansa niin kamalassa ahdingossa että siitä ei kerta kaikkiaan ole muuta poispääsyä kuin kuolema.

    Sellaistakin kuuluu olevan liikkeellä, että ihminen pöhnäpäissään, pikaistuksissaan yrittää peruuttamatonta. Aina se ei sitten ole onnistunut.

    Muistan Anna-Leena Härkösen kirjan jokusen vuoden takaa. Siinä hän käy läpi siskonsa itsemurhan jälkeistä vuotta.

    Sisko oli yrittänyt itsemurhaa jo muutama kuukausi aiemmin mutta ei ollut onnistunut. Hän oli vannottanut poikaystäväänsä, että siitä ei saa kertoa kenellekään.

    Poikaystävä ei ollut kertonut.

    Kertoi sitten jälkikäteen kun peruuttamaton oli jo tapahtunut.

    VastaaPoista
  10. Jäävään itseni pois tästä keskustelusta.

    Mutta tiedäthän - oi Iines Kultahippuseni - että silloin kun menee huonosti (siis Kansakunnalla: on sotaa ruttoa neekerisankkeria tai muita kauheuksia) ei itsemurhia tehdä. Ei niitä tee edes päättäjät (vaikka syytä olisi). Vasta sitten kun Kansakunnalla menee hyvin, itsemurhakäyrät nousevat...

    Itsemurha ON vaihtoehto. Jos tähän saa nyt läväyttää natsikortin pöytään niin kysyn: "Tekikö Hitler itsemurhan?". Mielestäni ei tehnyt. Hän tappoi itsensä, se on totta, mutta teki sen juuri sen takia ettei hänellä ollut vaihtoehtoja. Ei hän itsemurhaa tehnyt!

    Asia on minulle paljon selvempi kuin mitä pystyn argutoimaan. Enkä, ainakaan toistaiseksi vielä, kerää tuohuksia, männynkäkkäreitä tai muita pilkkeitä ympärilleni, että sytyttäisin ne palamaan. En todellakaan. (Eikä mulla sitä paitsi oo edes sytkäriä.)

    VastaaPoista
  11. Veljeni Pertti teki itsemurhayrityksen jo ennen kuin sitten onnistui, parikymppisenä. Hän makasi koomassa Turun Yliopistollisessa sairaalassa, sinne minun isäni ja äiti hälytettiin. Isäni, ujo seminaarilainen viulunsoittaja, kysyi vastaavalta lääkäriltä että "onko mitään toivo että hän säilyisi hengissä?" Lääkäri pudisti vain päätään. Isäni kysyi uudestaan, hädissäänhän hän oli, että "eikö ole mitään toivoa?". Lääkäri vastasi että "Ei."

    No, Perttihän korjaantui siitä ihan kokonaan. (Vasemman jalan kaksi pienintä varvasta ja samoin vasemman käden kaksi sormea jäivät jäykiksi; sinne ne unilääkemömmöt jäivät.) Kun Pertti heräsi - tämän minulle kertoi minun äitini - isä oli kysynyt Pertiltä että "oleks sää pahoillas ettet kuollut?". Pertti oli vastannut että "no en nyt oikeestaan".

    VastaaPoista
  12. "Jätetään tekemättä, jos ei ole vaihtoehtoja"

    Tuo on kehäpäätelmä, tai ainakin sisältää ajatuksen että on olemassa määritelty, vaihtoehdoton "itsemurha tila" joka johtaa vääjäämättä sen toteuttamiseen.
    Itsemääräämisoikeus on suvereeniteetti joka viimekädessä määrittelee vaihtoehdottomuuden.

    VastaaPoista
  13. Jos tuossa yllä vedettiin natsikortti pöytään, mikä on täysin sallittua ja jopa toivottavaa, niin sallinette minun vetää rosvoroopekortin. Kas näin.

    Oli muuan Tauno, siis oikeasti Tauno, joka oli suuren tavaratalon konepuolen myymälähoitaja. Hän jakeli koneita sinne tänne, otti päältä itselleen ja suvulleen Electroluxit ja Hooverit, kaksin kappalein. Harvoin näki konevarustellumpaa sukua ja paremmin varustettuja kesämökkejä. Pienimmässä vajassakin kenotti katolla valtaisa antenninhärveli julmettuihin korkeuksiin, ja sisällä yksikamarisessa tönössä oli hehtaaritelevisio ja stereot tuhansin viritttimin.

    Oli sitten yhden palstan lehtiuutinen, jossa kerrottiin, miten myymälänhoitaja oli ampunut kuulan päähänsä, kun oli joutunut kiinni kavalluksista ja isoista varkauksista. Kun hänet saatiin kiinni, hän oli käynyt pyytämässä myymälätiskin takana hääräävää vaimoaan mukaansa yläkertaan, kun olisi vähän asiaa. Vaimo ei ollut ehtinyt, kun oli asiakkaita jonoksi asti. Niin mies ampui sitten vaan itsensä.

    Häpeä voi kai olla niin valtava, että ihminen voi päättää päivänsä. Onhan näitä itsemurhia ennen ollut mm. konkurssien yhteydessä.

    VastaaPoista
  14. " ...Tuo on kehäpäätelmä, tai ainakin sisältää ajatuksen että ..."

    Elämä on tavallaan kehäpäätelmää. Ja tätä pidetään virheenä? En osaa ajatella niin. Minusta elämä ON kehäpäätelmä. (On se virhekin, mutta se on toinen asia.)

    VastaaPoista
  15. - - - Itsemääräämisoikeus on suvereeniteetti joka viimekädessä määrittelee vaihtoehdottomuuden.

    Anonyymi, pystytkö sanomaan tämän suomeksi. Kovasti tahtoisin ymmärtää.

    Oikeus määrätä itsestään on perusasia, itsestäänselvyys, joka sulkee vaihtoehdot pois. Vai?

    Kun ihminen on ahdistuksessa ja tuskassa, hän voi määrätä itselleen tuhoisan vaihtoehdon. Mitä väliä silloin on millään oikeuksilla ja perusasioilla.

    Mielestäni itsemurhassa mikään sääntö tai perusasia ei päde. Itsemurha on poikkeustila, jota ei ole taidettu edes kartoittaa tutkimusmielessä. On vain laskettu tilastoihin lukuja ja todettu se tuttu asia, että Suomi on erikoisen itsemurhahakuinen maa, muiden itäisten naapureitten joukossa. Jostain syystä myös Sveitsissä oli piikki itsemurhissa jonkin ryhmän kohdalla.

    VastaaPoista
  16. Huh, huh, mikä puheenaihe. Olen Iineksen kanssa samaa mieltä tästä: "Mielestäni itsemurhassa mikään sääntö tai perusasia ei päde."
    Itsekin läheltä itsemurhan nähneenä voin vain todeta, että kovin irrationalisesta asiasta on kysymys. Hirveän moni nuori mies on kävellyt junan alle vain siksi, että joku tympeä pikkunisäkäs löysi toisen.

    VastaaPoista
  17. Voi, van V, kun minä oikein odotan, että ymmärrettäisiin se, että tämä ei ole huh huh -aihe. Kukas käskee katsoa tätä yksipuolisesti?

    Ymmärrän hyvin sen, että aihe on vakava, mutta ei kai kuolema nyt mikään tabu ole naurullekaan?

    Tiedätkös, van V, mitä tarkoittaa Burana 9000?

    VastaaPoista
  18. Potilaan itsemääräämisoikeus
    Itsemääräämisoikeuden mukaan kompetentilla potilaalla on oikeus päättää itseään koskevista asioista. Suomessa potilaan itsemääräämisoikeudesta terveyden- ja sairaanhoidossa säädetään laissa potilaan asemasta ja oikeuksista[1]. Itsemääräämisoikeus tarkoittaa, että potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Täysi-ikäisella ja kompetentilla potilaalla on oikeus kieltäytyä hänelle suunnitellusta tai jo aloitetusta hoidosta.

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Itsemääräämisoikeus



    Itsemurha ja epätoivo

    http://jormaheikkinen.wordpress.com/2011/01/05/188/

    VastaaPoista
  19. Anonyymi hyvä,

    sen sijaan että kopioit tänne käsittämätöntä kapulakieltä ja linkkejä, toivon sinun sanovan asioita itse, omin sanoin.

    Mitä haluat siis sanoa? Unohda sitaatit ja linkit, ne ovat huonoja keskustelukumppaneita!

    VastaaPoista
  20. Huh, huh siinä mielessä, että kun ei koskaan voi olla varma, kuinka "itsemurhahuumori" tai vastaava kuhunkin kolahtaa, tulee väkisin varovaiseksi. Entäpä jos joku todella läheinen on vetänyt itsensä kiikkuun juuri nyt ja täällä vain vitsaillaan tai filosofoidaan?
    Burana-vitsiä en tunne, mutta kerro sinä.

    VastaaPoista
  21. Olet oikeassa, van V, huumori tällaisessa yhteydessä on vaarallinen laji.

    On kai kuitenkin niin, että tällainenkin asia on osa ihmisyyttä, ihmisen elämää, eikä se muuksi muutu vaikenemisen myötä. Joskus on hyvä, kun asiaa ei pyhitetä liiaksi. Suomalaiset vaikenevat niin paljon. Ajattelin niin, että jonkinasteinen huumori voisi edistää puhumisen kulttuuria tästäkin asiasta. Vitsailua sinänsä en tarkoittanut.

    Tutkin sanastoa: Burana 9000 on itsemurhan yksi slangiversio.

    VastaaPoista
  22. On tämä vaikea aihe, jokainen kai ainakin tietää tapauksia. Kun aloin pohtimaan, kyllä tietämiäni tuttuja, ystäviäkin on mennyt itsensämurhaamalla turhan paljon. Viimeksi kesällä olin yhden kolmikymppisen hautajaisissa.

    80-luvulla pieni muoti-ilmiö oli polttoitsemurha, naapurin mukavan tuntuinen poikakin sellaisen teki. Yhdet humut vajelivat automaatista bensaa, sytyttivät itsensä palamaan tarkoituksenaan vielä kiivetä kerrostalon katolle ja hypätä sieltä alas. Eivät ne montaa askelta ehkä nelimetrisinä tulipatsaina päässeet, toinen kyllä selvisi hengissä.

    VastaaPoista
  23. Sitten on vielä 9mm:n Burana.

    VastaaPoista
  24. Muistan kertomasi tapauksen syksyltä, Riku. Olen huomannut, että useilla ihmisillä on moniakin sukulaisia, ystäviä tai tuttuja, joita tämä asia koskettaa läheltä.

    Itselläni on vain tuo yksi sukulainen, isoisän veli. Toinen tietämäni tapaus on sitten entinen oppilaani, joka toteutti tekonsa armeijalomallaan. Tuohon aikaan oli hirveä häpeä monelle perheelle, jos poika meni sivariksi, ja tämä nuori mies ei kestänyt armeijaa. Sivarina hän olisi varmaan pärjännyt.

    Ai niin - vasta tässä ja nyt muistin opettajakollegani, nuorehkon miehen, jolla oli vaimo. Hän ampui itseään päähän kerrostaloasunnossaan, kun vaimo oli mennyt töihin. Häntä jäin kaipaamaan kovasti, joten ei ihme, että ajatukseni ovat torjuneet tapahtuman unholaan.

    VastaaPoista
  25. Itsemurhaaja on lopulta vain typerä luuseri, hän ei uskaltanut elää!

    VastaaPoista
  26. Hugo Simbergin alkuperäinen versio on minulle pyhä. Siinä on minun tuntemukseni yhdessä elämäni tragediassa! Älkää häpäiskö sitä. Siinä kannettaan minun vahingoittunutta enkeliäni, hän jäi eloon - rampana!

    VastaaPoista
  27. Lopulta olemme kaikki aika luusereita multaa suussa tai liekkiä perseessä.

    Hamasta kaukaisuudesta muistan kun viikonloppuyönä valotolpasta kaiteen yli oli roikkunut nuori poika narunjatkeena. Ohikulkijat nostivat pois roikkumasta ja selvisi jatkoille.

    Poika selitti jälkeenpäin että kaverinsa kanssa sopivat itsensä tappamisesta kun oli ollut jotain pikkuharmeja. Kaveri selitti pitäneensä puheita vain pilana.

    Narusta nostettukin oli tyytyväinen selviytymisestäään.

    VastaaPoista
  28. "Tiina Pystynen" yrittää provosoida. No mikäpä siinä. Mielipidehän se on tuokin.

    Tässä kun nyt ollaan perimmäisten kysymysten äärellä kysyn kokoontuneelta seurakunnalta, kuka teistä on itse yrittänyt itsemurhaa? Minä olen kerran yrittänyt ja olen siitä tainnut kertoakin. Siihen liittyi romantiikkaa ja hiukan huumoriakin sekä iso ihme. Mutta kertokaapa tekin kokemuksistanne. Ei ainakaan tarvitse miettiä motiiveja, koskapa ne yrittäjällä ovat kirkkaana mielessä.

    Iineksen kuva tähän keskusteluun on minusta täysosuma. Kenties se haavoittunut enkeli löysi kainalokotelostaan pistoolin ja hei vaan!, painoi liipaisinta ja katosi tuonilmaisiin. Hänellä oli jo ennakkotieto tuonilmaisten oloista joka viittaa siihen, että siellä on hauskempaa. Ei ihme, että kantajilla on melko hämmästynyt ilme.

    VastaaPoista
  29. Ei me mitään haisteta,

    olen pahoillani haavoittuneen enkelisi puolesta.

    Taulun näkemys on taiteilija Pekka Vuoren, eikä sen ole tarkoitus varmaankaan korvata Simbergin alkuperäisteosta. Minä näen tuon leikkimielisenä kunnianosoituksena lempitaiteilijalleni.

    VastaaPoista
  30. van V, minä en muistanut sinun yritystäsi, tai jostain syystä en ole ottanut sitä ihan vakavissani. Nyt kun sanoit, tunnistan kertomasi hämärästi.

    Minä en ole koskaan yrittänyt, vaikka nuorena olin kerran masentunut. Muistan katselleeni virran pyörteitä ja miettineeni, että olisi jotenkin aika helppoa vaipua tuonne.

    Olen yleensä onnellinen ihminen - tyhmää sanoa näin, mutta nautin liian monista asioista ja haluan nauttia jatkossakin. Minusta elämä on kivaa, vaikkei se aina ole niin hyvää.

    VastaaPoista
  31. se on kerrasta poikki04 helmikuuta, 2011 21:50

    Tämä on perkeleen pinnallista käsitystä - ITSEMURHASTA!

    VastaaPoista
  32. Multaa suussa tai liekkiä perseessä - Riku, tässäpä se kysymys, joka jokaisen on kai ratkaistava joskus.

    Minähän en saanut ostaa siskoni kanssa uurnapaikkaa etukäteen - olisimme halunneet maksaakin heti. Seurakunta ei suostunut myymään. Minä siis valitsen aikanani liekkiä perseeseen, en halua matojen syötäväksi.

    VastaaPoista
  33. Kerrasta poikki,

    tässä olisi nyt hyvä tilaisuus syventää keskustelua. Jospa annat oman panoksesi, niin kyllä minä teen parhaani syventääkseni lisää. Uskon, että muutkin.

    VastaaPoista
  34. Tämä Hugo Simbergin ALKUPERÄINEN versio on minulle pyhä! E halua nähdä siitä tätä pinnallista versiota! Koin sen kuin alkuperäisessä, en näin kuin tässä KEVYT VERSIOSSA! Haluaisin keskustella Hugo Simbergin kanssa hänen alkuperäisestä "Haavoittuneesta enkelistään", mitä hän sillä itse tarkoitti.

    VastaaPoista
  35. Kun läheinen työtoverini teki itsemurhan, luin aiheesta kaiken, mitä sain käsiini. Tähän jaan itselleni olennaisimmat pointit: itsemurhan taustalla on yleensä ongelmia usealla elämänalueella.
    Itsemurhaa yrittävä ei välttämättä halua tosiaankaan kuolla, vaan "päästä pois" ahdingosta, levätä, päästä toiseen olotilaan, joskus myös kostaa. Itsemurhaa yrittäneitä koskee mimosa-ilmiö: selitys itsemurhayritykselle on toinen viikon sisällä yrityksestä kuin myöhemmin.
    Itsemurhantekotapa ilmaisee jotain itsetuhoon liittyvästä keskeisestä tunteesta: esim. junan alle heittäytyminen tai ampuminen ilmaisevat agressiota, hukuttautuminen surua jne.
    Ihmisellä on AINA itsemurhan lisäksi toinen vaihtoehto, ja niin oli Hitlerilläkin. Hän olisi voinut jättäytyä miehittäjien käsiin, saada tuomionsa jne.
    Silloinkin kun näyttää, että itsemurha on tehty pikaistuksissaan, se on elänyt ratkaisumallina ihmisen mukana jo aiemmin. Eräs nuori pari riiteli, ja nainen sanoi miehelle riidan lopuksi "Tapa itsesi". Tuo nuori mies teki niin. Kuuntelin läheisiä, ja siellä oli sitä käsitystä, että tuo poika suuttui ja pikaistuksissaan päätyi itsemurhaan. Näin oli välittömästi, mutta yhtä totta oli, että taustalla oli pitkään ollut ongelmia, masennusta, psyykenlääkkeitä ja tapahtumaa ennen myös muutos lääkityksessä.
    Olen kuolemakysymyksissä tekemisissä nuorten kanssa, ja olen ottanut tavakseni vakavasti pyytää nuoria lupaamaan itselleen, että etsivät itselleen kaiken mahdollisen avun ennen itsemurhavaihtoehtoa tai silloin kun se houkuttaa.

    VastaaPoista
  36. Minun kokemus,

    on kai sanomattakin selvää, että Simbergin Haavoittunut enkeli on ylittämätön ja ainutkertainen - sitä ei Vuorikaan mitä todennäköisimmin halua kiistää, vaan itsekin taiteilijana hän on taatusti taulun harras ihailija.

    Se mitä Vuori omalla taulullaan tahtoo, ei ole tiedossani, mutta minä näen siinä leikkimielisyyttä, lämminhenkistä kehotusta tarkastella nimenomaan Simbergin taulun sanomaa tarkemmin. Nythän Simbergin taulu on jo klisee, jonka ohi tavallaan katsotaan. Vuori hätkäyttää, mutta hyväntahtoisesti antaen selkeästi Simbergille kunnian.

    Tuo on oma kysymyksensä, mitä Simberg taulullaan tahtoo kertoa, tuo symbolisti. Aloita sinä tuo tulkinta!

    VastaaPoista
  37. Anonyymi,

    hieno analyysi, tunnut tietävän, mistä puhut. Erikoisesti tuo ihmisen halu päästä pois tilanteesta on kai iso syy, useissa tapauksissa. Näin ainakin olen minäkin huomannut, kun olen seurannut tapauksia eri lähteistä. Halutaan katkaista jokin, halutaan tehdä loppu jostakin kestämättömästä ahdistuksesta, joka on niin suuri, että eläminen on mahdotonta, on paettava.

    Tuo ohje nuorille hakea kaikki mahdolllinen apu, ennen kuin tekevät mitään itselleen, on minusta selkeä ja konkreettinen, koska nuorella on näin tavallaan ohje, miten menetellä, kun paniikki tai ahdistus vyöryy yli. Tällöin hänellä on jokin puhelinnumero, johon soittaa, jokin osoite, mihin mennä.

    VastaaPoista
  38. Minulle Hugo Simbergin "Haavoittunut enkeli" kertoo kuinka meitä haavoittuneita kanssaihmiset eri tavoin yrittää kantaa eteenpäin. Tämä taulu koskettaa minua suuresti, voin olla itsekin kantajan osassa.

    VastaaPoista
  39. Simberg itse on lukemani mukaan sitä mieltä, että tauluja ei ylipäänsä pidä tulkita tai selittää, niitä ei saa miettiä liikaa.

    Ei tarvitse tietää, mitä taiteilija on ajatellut maalauksen maalatessaan tai mitä maalauksessa on tapahtunut. Vain maalauksen herättämä tunne on tärkeää Simbergin mielestä.

    VastaaPoista
  40. Minun tunne kuvasta on siis Hugo Simbergin hyväksymä!

    VastaaPoista
  41. Uskon niin, Voi Hugo.

    Tunnut suhtautuvan nimenomaan tunteella, jopa kiihkeällä, hänen tauluunsa. Niin minäkin kyllä suhtaudun, Hugo on suomalaisista kuvataiteilijoista minulle se ykkönen. Ollut aina.

    Ja muuten, Hugo olisi varmaan pitänyt Pekka Vuoren kuvasta.

    VastaaPoista
  42. Haavoittunut enkeli04 helmikuuta, 2011 22:48

    Mutta vasta vuosien ja terapioiden jälkeen!

    VastaaPoista
  43. "itsemurhan taustalla on yleensä ongelmia usealla elämänalueella."

    Tämä pitää varmaan paikkansa. Eräs vanha tuttavani, monimiljonääri, hirtti itsensä kun hänen vaimonsa jäi kiinni pikku kavalluksesta. Asiaa ihmeteltiin kunnes kävi ilmi, että vaimo oli jo monta vuotta seurustellut tiiviisti firman autonkuljettajan kanssa. Kavalletut rahat oli tarkoitettu tälle ystävälle.
    Miljonäärilläkin oli toinen mahdollisuus, itse asiassa useita vaihtoehtoisia tapoja hoitaa asia, mutta häpeä oli liian suuri. Tämän hän kertoi pojalleen ennen kuin kietaisi käyden kaulaansa.

    Palvelin Tapsan tavoin aikoinani Kainuun prikaatissa Kajaanissa ja sillä reissulla eräs naapurikomppanian poika ampui itsensä tykkihallissa. Tyttöystävä oli viikonloppulomalla sanonut: "ammu saatana ittes." Omille tyttärilleni olenkin aina sanonut, etteivät koskaan, ei edes leikillään sanoisi noin. Olen myös painottanut sitä, että jos poikaystävän kanssa tulee bänksit ne pitää hoitaa niin, ettei pojan tarvitse kävellä junan alle. Eipä heidän jäljiltään sitten vainajia jäänytkään.

    VastaaPoista
  44. Ann Heberleinin, ruotsalaisen teologin, kirjailijan ja mediapersoonan kirja En tahdo kuolla, en vain jaksa elää on todella hyvä omakohtainen kuva aiheesta. Monipuolinen ja mietitty.
    Suosittelen lukemaan jos kiinnostaa!
    - Mirkka

    VastaaPoista
  45. Kirja vaikuttaa kiinnostavalta, otan nimen ylös.

    Kiinnostuin myös Kaija Juurikkalan pari päivää sitten ilmestyneestä kirjasta Varjojen taika. Valitettavasti sitä ei saanut vielä kirjakaupoista.

    Elokuvaohjaaja Juurikkalaa haastateltiin radiossa, ja kirja kertoo siitä, että rajaa tuonpuoleisen ja tämänpuoleisen välillä ei oikeastaan ole. En ole mikään mystikko, mutta nuo asiat ovat uteliaisuutta herättäviä.

    VastaaPoista
  46. Rakkaus-itsemurhista - van V:n kommentin perusteella - tulee mieleen parhaiten Hiltun ja Ragnarin Hiltu, joka oliko se nyt ylioppilaan pettämänä hukuttautui. Minusta Romeo ja Juliakaan ei ole samanveroinen tarinan koskettavuudessa.

    VastaaPoista
  47. Kun van V. kyseli yrittäjistä,minä en voi ilmoittautua, enkä enää taida suicidiumia suorittaakaan, kun jo näinkin pitkälle olen päässyt.- Ellei sitten jotain dramaattista sairautta loppumetreillä. Jos huomaan lopunkin järjen valoni himmenevän, se voisi olla syy.

    Koska ja vaikka kuvituksena olevaa simberg-mukaelmaa haukuttiin, minä pidän siitä kovasti.- Se on todella hauska - poikien ilmeet: sinne se lepatti mennä!

    Alkuperäinen Simba on hieno ja kaikkea, mutta myös jo hieman puhkikulunut, liian monta kertaa nähty.

    VastaaPoista
  48. Nyt huomasin, että sinäkin, Iines, mainitsit sen klisee olevan.

    VastaaPoista
  49. Kyllä vaan, ja olen hieman kyllästynyt siihen, että aina kun mainitaan Simberg, otetaan juuri tämä Haavoittunut enkeli esille, vaikka Simbergillä on paljon muita hienoja töitä, mm. Syksy-maalaukset ja upeat kuoleman puutarhat. En näe niitä synkkinä, vaan jopa hauskoina, hivenen naivistina ja suuresti symbolistisina. Ja mikä värimaailma!

    Minusta Vuoren työ siis antaa kunnian Simbergille, mutta irvailee hellästi tätä kliseetä.

    VastaaPoista
  50. Van V,

    kysyit omista kokemuksista. Minä en ole koskaan yrittänyt itsemurhaa; tunteellisena teininä olisi kuitenkin voinut käydä hullusti. Lukion ekalla luokalla olin nimittäin koulussa tosi onneton, ja kotonakin oli vaikeaa. Itse olin vain yhden opettajan hampaissa, mutta koulussa vallitsi yleinen kiusaamisen ilmapiiri; oppilaat ilkkuivat toisiaan, ja tietyt opet nälvivät nuoria. Kerran kotimatkalla odottelin liikennevalojen vaihtumista kun hoksasin, että jos nyt astuisin suojatielle, jäisin varmaan auton alle, ja hyvässä lykyssä jalkani menisi poikki, ja saisin sairaslomaa koulusta. Samantien kyllä älysin, että siinä ei menisi ehkä pelkkä kinttu, ja pelästyin omia ajatuksiani aika lailla. Kotiin päästyäni soitin siskolle, joka kehotti yksiselitteisesti lopettamaan koulun. Vanhempani olivat päätöksestäni pahoillaan, mutta eivät liioin yrittäneet puhua minua ympäri. Myöhemmin jatkoin opiskelua, mutta se on jo toinen juttu. - Tuossa siis esimerkki epätoivon aiheuttamasta hölmöilyn mahdollisuudesta, jolla olisi voinut tahtomattaan päätyä tilastoihin.

    Vähän myöhemmin, nuorena aikuisena, olin pari kertaa vakavasti sairaana. Kerran minulla katkesi verisuoni nenästä, eikä sitä saatu tukittua ennenkuin tuntien kuluttua (missä vaiheessa ympäröivät suonetkin olivat katkeilleet; olen kertonutkin siitä täällä), ja toisen kerran podin valekuristustautia. Sitä ei osattu diagnosoida ennenkuin kahden lähes-tukehtumisen jälkeen. Jos siihen asti olin elätellytkin traagis-romanttisia ajatuksia henkeni riistämisestä tai kuolemisen vaihtoehdosta, kuten varmaan kaikki teinit joskus tekevät, ne loppuivat kuin seinään: kun kurkku kuroutui umpeen, ja koko elimistö huusi happea; haukoin henkeäni ja ryömin ympäri huonetta saadakseni ikkunat auki, totesin, että kehoni tahtoo elää; se on sen "tehtävä". Minusta tuli hetkessä nöyrä tyttö: mikäs minä olen siihen prosessiin puuttumaan.

    Nuo molemmat esimerkit ovat aika surkuhupaisia: että nenäverenvuoto ja vauvojen kuristustauti aiheuttivat kuolemanvaaran, joka muokkasi aikuistuvan Charin arvomaailmaa... :D

    VastaaPoista
  51. Edellisellä kommentilla en siis tarkoittanut sanoa mitään yleisellä tasolla, kerroin vain omat mielenliikkeeni ja kokemukseni nuoruusvuosilta. - Itsemurha on ollut aina elämässäni käsitteenä läsnä; hyvin pienestä tiesin, että perhetuttavamme oli nuorena naisena hypännyt katolta, mutta jäänyt henkiin. Häneltä oli amputoitu toinen jalka, ja minulle selitettiin syy siihen, miksi hän linkkasi proteesinsa kanssa.

    Van V, sen verran noista parisuhteista, että vaikka oletkin täysin oikeassa siinä, että naisten sopii olla asiallisia ja myötäeläviä puheissaan ja teoissaan niin suhteen aikana kuin sen päättyessäkin, on myös niin, ettei miesten sovi uhkailla itsemurhalla naista painostaakseen tai suhdetta jatkaakseen. Tästä minulla on omakohtaista kokemusta, vuosien ajalta. Jos suhteen ongelmista tai omista tunteista ei voi puhua ilman että toinen heittäytyy draamakingiksi ja uhoaa tappavansa itsensä, ei puhuta enää rakentavasta tai tasapainoisesta parisuhteesta. - Sama pätee tietenkin toisinkin päin; näppituntumalla ja minun piireissäni miesten uhkailu näyttäisi kuitenkin olevan yleisempää.

    Ex käytti tuota korttia erittäin tehokkaana keskustelun lamauttajana ja harhauttajana lähes koko suhteemme ajan. - Jossain vaiheessa lopetin pelin omalta osaltani; ilmoitin, että on kohtuutonta asettaa minut vastuuseen hänen elämänlaadustaan tai sen päättymisestä, enkä enää kommentoisi uhkailuja. Hän toki jatkoi vanhaan malliin, mutta minä jatkossa totesin lakonisesti, että hän tietysti tekee itse omat elämää koskevat päätöksensä, mutta nyt keskustelemme aiheesta x, eikä keskustelu ole vielä päättynyt.

    Myöhemmin lopetin suhteemme, mahdollisimman rakentavasti. Ei hän itsemurhaa onneksi tehnyt; jatkoipahan minun piirittämistäni ja ahdistelua siinä määrin, että hain ja sain sen lähestymiskiellon, josta olen myös laajasti kertonut.

    - Tuosta tuli mieleeni muuten se, että on myytti, että itsemurhalla uhkailevat ihmiset eivät toteuttaisi aikeitaan. Olen kuullut ja lukenut että useimmat itsensä surmanneet ovat puhuneet lähipiirilleen aikeistaan ennen tekoaan.

    VastaaPoista
  52. Suosittelen itsemurhaa aikoville luettavaksi ja katseltavaksi Tiina Pystysen "Leskikuningattaren muistelmat".

    VastaaPoista
  53. Iines,

    rosvoroopekortista ja Taunosta tuli mieleeni se, että "kunniaitsemurhat" lienevät aika tavallisia (joskaan toivottavasti eivät yleisiä) ilmiöitä, kulttuurista riippumatta. Joissain maissa ne saavat ritualistisia muotoja, muualla taas napataan se pyssy kouraan ja ryhdytään toimeen ilman sen kummallisempia kommervenkkeja.

    Mikä siinä kasvojen menettämisen pelossa ja häpeässä onkin niin ylitsepääsemätöntä?

    VastaaPoista
  54. Char,

    kulttuurien kohdatessa ja sulautuessa toisiinsa kaikenlaiset kunniamurhat ja harakirit onneksi automaattisesti vähenevät.

    Tuo sinun auton alle astumis -juttusi muistuttaa hieman minuun virtaan tuijottamistani - ei kovin vakavaa, mutta jokin tumma vire siinä oli kun tajusi, että noin voi sattua ja noin se menee jollakulla, joka vie jutut loppuun. Mutta niin kuin anonyymi (eilen klo 21.59) viisaasti sanoi, tekoon tarvittaneen useita syitä ja sysäyksiä, tapahtumien kimppu.

    Anonyymi, Leskikuningatar on minulle tuntematon, mutta katsoin siitä kritiikin - ei ollut kovin mairitteleva. Sain sen kuvan, että naisleski jää yksin laskujen keskelle. Minulle tämä on niin tuttua, että en osaa nähdä siinä tragediaa, että pitää selvitä itse tästä elämästä.

    VastaaPoista
  55. Minä ymmärrän älyttömän vaihtoehtolauseen siten, että itsemurha tehdään, koska muut vaihtoehdot ovat liian pelottavia valittaviksi kuten elämä.

    Alle vuosi sitten olin lasten serkun itsemurhahautajaisissa. Hänen äitinsä tuska oli raastavaa katsoa ja isä sanoi lempeästi, että se oli varmasti vahinko.
    Ehkä se olikin. Vahingossa ensin leikittiin köydellä...
    Hän oli luvannut edellisenä iltana olla leikkimättä ja sukulaiset uskoivat! Hänellä oli kolme pientä lastakin. Hänelle itsemurhan vaihtoehdot olivat pelottavampia.

    VastaaPoista
  56. Iines,

    rituaalit varmasti vähenevät kulttuurien sulautuessa; julkisen häpeän aiheuttamasta epätoivosta en oikein tiedä.

    Sallivampaa ja armollisempaa yhteisöä tarvittaisiin varmaan siihen - eikä tässä minusta näillä näkymin olla oikeaan suuntaan menossa.

    - Mutta hyvä, että herättelet keskustelua!

    Tuosta auton-alle-astumis-ideasta vielä: halusin siis vain saada jäädä pois koulusta, en kuolla! Ja siinä loppukotimatkalla ehdin todeta senkin, että on oltava helpompikin keino saavuttaa tuo päämäärä kuin onnettomuuden järjestäminen tai sairastumisen toivominen.

    Siinä mielessä kokemuksemme ovat ehkä perimmältään hiukan erilaiset?

    VastaaPoista
  57. Char, sinä pikku feministihupakko: en tietenkään tarkoittanut sitä, että vain naiset aiheuttavat itsemurhia. Nuo mainitsemani esimerkit vain sattuivat mieleeni.
    Ja kun mainitsit asiasta tunnen myös erään ex-pariskunnan, jossa mies uhkaili tappaa itsensä, jos vaimo ei tee sitä tai tätä. Mustasukkaisuudesta siinä kai oli pohjimmiltaan kyse.
    No, emäntä kyllästyi lopulta, osti purkin rotanmyrkkyä ja sanoi, että alahan sitten popsia niin loppuu tämä jäkätys. Mies jotenkin hämmästyi, sulki suunsa ja muutti pian muualle, pelkäsi, että vaimo laittaa rottista hänen kaurapuuroonsa.
    Olet oikeassa tuossa, että itsemurhalla uhkaajat usein toteuttavat aikeensa. Uhkailu on kai jonkinlaista avunhuutoa. Jos se kuitenkin menee patologiseksi kiusaamiseksi, parasta ostaa kaverille köysi tai rottispurkki.

    VastaaPoista
  58. Mayo,

    kirjoituksesi pysäytti taas miettimään sitä, miten vaikeaa on asettua toisen asemaan. - Minulle nimenomaan lapset ovat aina olleet ilon ja toivon lähteitä; synkimpinäkin hetkinä, silloin kun tuntee itsensä pieneksi ja kunnottomaksi ja arvottomaksi, saan (minulle) realistisen perspektiivin asioihin miettimällä elämässäni olevia lapsia, ja miten eri tavalla he minut näkevät ja kokevat.

    Ehkä pitää olla itse itsemurhaa vakavasti harkinnut tai sitä yrittänyt, että todella pystyisi asettumaan tekijän nahkoihin, ja kuvittelemaan sen epätoivon määrän, joka tekoon ajaa?

    VastaaPoista
  59. Mayo,

    Minä ymmärrän älyttömän vaihtoehtolauseen siten, että itsemurha tehdään, koska muut vaihtoehdot ovat liian pelottavia valittaviksi kuten elämä.

    Kyllä vaan, tätä minäkin tarkoitan, mutta kärjistän asiaa varmaan turhaan kun sanon, että itsemurha on ainoa vaihtoehto tuskassa olevalle - siis hänelle se olisi ainoa vaihtoehto, hänen panikoituneen logiikkansa mukaan.

    Mielessäni siis yhdistän toteutuneen itsemurhan paniikkitilaan, hysteriaan, tai sitten äärettömään väsymiseen ja voimattomaan masennukseen, kun muut vaihtoehdot pelottavat, kuten sanoit, Mayo.

    Tuo minusta on vielä avaamatta, että "itsemurha jätetään tekemättä, jos ei ole muita vaihtoehtoja." Uskon, että siinäkin viisautta takana. Vai oliko tuolla yllä anonyymin oikeastaan aika hieno tulkinta siitä, että tämä vihjaisi siihen, että olisi olemassa jokin automaattinen itsemurhatila?

    Niin tai näin, nyt kutsuu ostosparatiisi. Ja jospa lisäksi tekisi kunnon sauvalenkin kamera repussa.

    VastaaPoista
  60. Vielä, Char,

    häpeä tietenkin jää, vaikka kunniamurhat, joko tyttären tai oman itsen, vähenisivät. On kai kuitenkin niin, että kulttuurien törmätessä yhteen ja aloittaessa sulautumisprosessin saadaan uusia vaikutteita ja uusia tapoja käsitellä omaa häpeäntunnetta. Ehkä muslimikin oppii, että siinä ei ole häpeämistä, että oma tytär rakastuu kantasuomalaiseen mieheen ja harjoittaa tämän kanssa rakkauden tekoja? Ja perussuomipoika taas oppii, että siinä ei ole häpeämistä, että oma tytär rakastuu muslimimieheen?

    VastaaPoista
  61. Van V,

    paitsi että olen feministihupakko olen myös blondi, joka kuvittelee, että te kaikki luette myös ajatuksiani! :D

    Ilmaisin itseäni huonosti: en tietenkään ajatellut, että syyttäisit naisia miesten itsemurhista kategorisesti! :)

    Kuvailit vain niin eloisasti toimimattoman parisuhteen ikävää ja rumaa sananvaihtoa, että tuli oma kepsu suhde mieleen, ja se johtikin sitten tilitykseeni.

    Vaan nyt laitetaan kutrit ojennukseen, punataan huulet, lähdetään kauppareissulle, ja ollaan erityisen ystävällisiä kaikille ihmisille! Mistä sen tietää kenellä on tänään paha ja toivoton päivä; hymy tuntemattomalta tai se, että joku pitää ovea auki tai päästää edelle kassajonossa voi kohentaa mielialaa huomattavasti!

    Muistan silloin myyjänaikoinani lukeneeni paniikkihäiriöstä kärsivän haastattelun; kuinka kaupassakin voi jännittää niin, ettei edes lääkityksen kanssa pysty asioimaan. Sen jälkeen suhtauduinkin kaikkiin asiakkaisiini kuten potentiaalisiin paniikkihäiriöisiin; yritin hakea katsekontaktia, olla helposti lähestyttävä, ja tarjota apua, jos siltä tuntui. Monia kirjakaupassa jännittikin, sen verran huolella rutisteltuja, hikisiä lippulappusia minulle välillä ojenneltiin...

    Nykyään pidän mielelläni teemapäiviä: kiitän kaikkia autoilijoita, jotka antavat tietä, autan mummuja pakkaamaan kassit kaupassa, päästän nuoret kollit ensin bussiin, jne. Se on vähän kuin se toinen kestosuosikkini, Ilonkeksimisleikki! :) - Ja valitettavasti olen tosissani! :) :D

    VastaaPoista
  62. Iines,

    samanlainen päiväohjelma meillä (paitsi se valokuvausosuus) - ja nyt minua hoputetaan jo pukemaan! Jatketaan myöhemmin! :)

    VastaaPoista
  63. Pekka Vuoren "Terveisiä Hugo Simbergille" on hieno työ. Simbergin "Haavoittunut enkeli" kuvasteli murhetta ihmisten pahuudesta, jos oikein muistan. Tämä Vuoren työ voisi esittää ihmeen tapahtuneen; ihmisten pahuus on kadonnut ja tilalle on tullut välittäminen. Enkelin siipi on parantunut.

    Olin neljä- viisitoista, kun ensimmäisen ja ainoan kerran jouduin tekemisiin itsemurhan kanssa henkilökohtaisesti. Koulussa oli alkamassa luonnonhistorian tai maantiedon tunti. Opettaja oli juuri tullut luokkaan ja ilmoittanut pitävänsä pistokokeet, kun oveen koputettiin. Sisään astui rehtori vieraan ihmisen kanssa. Meille selitettiin, että halukkaat voivat osallistua erään kadonneen henkilön etsintään läheisessä metsässä. Muistaakseni koko luokka oli halukas, säästyiväthän osallistujat pistoilta.

    Järjestäydyimme haravoimaan metsää. Meille kerrottiin, että etsittävä on saattanut tehdä itselleen jotakin. Kuljimme ketjussa ja löysimme hänet hirttäytyneenä pienen kuusen juurelta.
    En muista, että asiasta olisi keskusteltu koulussa jälkeenpäin, eikä siitä kotonakaan puhuttu. Aikuis'iälläni hän on joskus tullut mieleeni ja olen miettinyt syytä hänen tekoonsa.

    VastaaPoista
  64. Sakari Pälsi kirjoittaa "Pohjankävijän päiväkirjassaan" (1919) kuinka tšuktšien tavan mukaan vanhat ihmiset "vapautettiin" vaivoistaan surmaamalla, tehtävä kuului vanhimmalle pojalle. Ankarissa oloissa se nähtiin luvallisena ja välttämättömänä. Vanhuksen omasto toivomuksesta tehtynä se nähtiin toisen käden kautta tehtynä itsemurhana. Itsensä surmaaminen nähtiin ihmisen taistelemisena luontoa vastaan, ihmisyyden korkeinpana saavutuksena.

    Ajatus, "itsemurha jätetään tekemättä, jos ei ole muita vaihtoehtoja" on yhtä irrationaalinen kuin "ilman kuolemaa ei ole elämää" tai "jos pelkää kuolemaa, ei voi elää". Myyttiä voi ylläpitää vain se että joissain tapauksissa se on "käsittämätön" sisäisten, piilossa olevien vaikutteidensa vuoksi. Lähes kaikissa tapauksissa on kuitenkin kyse itsemurhaan johtavasta tapahtumaketjusta.

    Kostona tehty itsemurha kertoo sosiaalisesta elämänhallinnan menettämisestä toisen, ulkopuolisen takia. Toisaalta, kaikkien siteiden katkettua ja ihmisen "kuoltua" ns. sosiaalisesti, hän on "valmis" itsemurhaan.

    Australialainen kirjailija Antonella Gambotto kertoo kirjassaan "Pimennys – Itsemurhamuistelmat." (Booky.fi 20.90 €) kuinka hän on menettänyt yhdeksän läheistään itsemurhan kautta. Hänen lääkkeensä jälkeenjääneenä on "liikkeelle lähteminen" ja kauneuden tavooittelu. Niistä nauttiminen vie ihmisen pois murheesta ja antaa sielulle tilaa toipua.

    Noissa asioissa on se "toivo" joka ennen jokaista itsemurhaa pitäisi tarjota.

    VastaaPoista
  65. Van V,

    piti vielä kysymäni, että haluaisitko kertoa uudestaan sen oman kokemuksesi? - Luin kyllä Iineksen blogin ja kommentit ennenkuin aloin osallistua keskusteluun, mutta en tietenkään "opiskellut" tekstejänne. Tiesin aloittaessani suunnilleen minkälaisia ihmisiä täällä on; varsinainen elämäntilanteiden, ikien ja tyylin hahmottaminen on tapahtunut vasta oman osallistumisen jälkeen. - Eli mikä oli tuo tarinasi?

    Delilah,

    hurjalta kokemukselta tuo kuulostaa! Muistatko, jäikö sinulle siitä pelkoja? Tuliko asia esim. uniin? Itsemurhat ovat meillä niin yleisiä, että minäkin opin käsitteen sisällön parivuotiaana; sunnuntaikaffen ääressä saatettiin sivulauseessa kommentoida jotain muuta tapausta ("se oli vähän ennenkuin Niilo-isoeno räjäytti itsensä dynamiitilla"); ainakaan itsemurha ei ollut meidän perheessä tabu, ja olisin voinut helposti puhua asiasta jos tarvetta olisi ollut.

    VastaaPoista
  66. Silloin lukiolaisena, sen suojatie-episodin yhteydessä, kerroin vanhemmilleni kaiken, mitä päässäni oli liikkunut. He käsittivät epätoivon määrän, ja antoivat siis minulle vapaat kädet toimia, kuten haluaisin. - Se, että kotona oli vaikeaa, on pitkä juttu, eikä kuulu tähän yhteyteen mitenkään. Näin aikuisena, ja itse paljon lapsia hoitaneena, opettaneena ja kasvattaneena olen kyllä huomannut sen, että ns. normaali reaktio vanhemmalta olisi ollut ottaa yhteys kouluun, ja alkaa rakentavasti purkaa pahoinvointiini liittyvää myttyä rehtorin, po. open ja kuraattorin kanssa. Matikannumeroni laski vuodesssa kympistä neloseen, opettajan järjestelmällisien niivityksen seurauksena; se nelonen oli vuoden lopussa ihan ansaittu: uskoin jo, etten todella osaa matikkaa yhtään, vaan kaikki yhdeksän aikaisempaa kympin vuotta ovat olleet muiden opettajien virhearviointeja... Iltakoulussa, puolen vuoden kuluttua, eri koulussa ja eri maikan kanssa, oltiin taas kympissä. Vaan se siitä.

    Yritin siis sanoa, että kotona kävi silloin sellainen hiljainen myllerrys, ettei mieleeni tullut pyytää vanhempien apua opettajan ja koulun kanssa; kunhan kerroin, että melkein meinasin jättäytyä auton alle, kun en enää kestä tuota koulua yleisen kiusaamisen takia (kuten jo sanoinkin: minä olin vain yhden opettajan hampaissa. Kaverit jättivät rauhaan, vaikka olinkin ns. hikipinko ja kympin tyttö. Joitain raasuja rääkkäsivät sekä opet että kaverit - kuten yhtäkin Karoliinaa, jolla oli vaikea karsastaus, paha akne, puhevika, ja jonka eno - muuten! - oli juuri tehnyt itsemurhan. Huoh.), ja haluan lopettaa lukuvuoden päättyessä. Vanhemmat olivat pahoillaan, mutta muutakin tärkeämpää pohdittavaa silloin riitti.

    Eräänlainen aikuistumisriitti tuossa alkoikin, vaikka ymmärsin sen vasta aikuisena ja omien hoivaamiskokemusteni kautta. Eivät rakastavat, hellät ja hyvätkään vanhemmat veny kaikkeen. Eikä meidän kenenkään tarvitse venyä loputtomiin; kyllä se, että yrittää, riittää.

    Elämäni soljuu hyvin näinkin: siirryin aikaisin työelämään, ja asiakaspalvelutehtäviin (ts. jouluapulaiseksi kirjakauppaan :D). - Piinaavan ujolle nörttitytölle se oli loistava tilaisuus huomata, että koulu on vain välivaihe; myöhemmin elämässä saa aloittaa alusta; ujouttakin hyväksytään, ja siitä voidaan jopa päästä eroon... Ihanat työtoverit, esimiehet, ja henkilökohtainen palaute asiakkailta paikkoi nuoren minun haavottuneita kohtia tehokkaammin kuin mitkään valkolakit. - Sain ja jouduinkin arvioimaan itseni uudelleen, ja se oli oikein hyvä! :)

    P.S. Olen aina ollut tosi hyvä Kevätpörriäis- ja Vappu-kukka-myyjä!!! Sikäli se myyntityö loksahti kohdalleen! ;):)

    VastaaPoista
  67. Mikis,

    jääväsit jo itsesi; sanon silti, että Sagan nallekarkit ovat söpöintä, mitä olen pitkään aikaan kuullut!!! :)

    Meiillä muuten ei juuri ollut irtokarkkeja - tai siis minulla; vanhemmat antoivat 1-2 mrk viikkorahaa, ja ostivat jotain lempisuklaatamme/namuja lauantaiksi. Ynnä pääsimme Yrjönkadun uimahallin naisvuoron luxus-saunaan: aikaa niin paljon kuin halusimme, ja suklaaleivokset ja limsat päälle!!! Asuimme siis ihan vieressä, kirjaimellisesti! Kipitettiin Naisten Vuoroon kylpytakeissa! Ja se luxus: saimme oman hytin, ja laverit, joilla loikoiltiin, herkuteltiin ja pälistiin... Saatiin puoliksi pieni limsapullo, ja kummallekin Columbian tehdassuklaaleivos!

    Voi, miten kivaa aikaa se oli! :)

    Narniakin oli vain kädenojennuksen päässä!

    VastaaPoista
  68. Ettekö te saatanat saa henkeä pois?

    Tuntemattoman sotilaan alikersantti Lehto kiroaa kuolemaa halveksien ampujiaan siitä, etteivät saa häntä edes hengiltä, joten ainoaksi mahdollisuudeksi kuolla, jää itsemurha.

    Lehto vihasi heikkoutta, oli säälimätön, myös itseään kohtaan. On arvioitu että "Lehdon" kovuuden ja tunteettomuuden takana on pelko. Pelko uudesta traumatisoivasta hylkäämiskokemuksesta ja väheksynnästä. Kiintymys sisältää toivon, ajatuksen tulevasta – ja se on "tapettava".

    Samaa sankarimyyttiä halusi ylläpitää myös Tony Halme.


    Elämä on täynnään mahdollisuuksia itsemurhan toteuttamiseen. Viivyttelemme, vaikka kuljemme vääjäämättä kohti kuolemaaa. Miksi?

    VastaaPoista
  69. Hei Ano,

    juu ei, en ole edes lukenut Tuntematonta. - Häpeä myöntää.

    VastaaPoista
  70. Myönnän mielelläni että tuo "itsemurha jätetään tekemättä, jos ei ole muita vaihtoehtoja", oli heitto. Ei se minustakaan, kun luen sen, kuullosta vakuuttavalta. (Ihan provosoiva lause muuten, vai mitä?) Maailmankatsomukseni pohjautuu biologisiin tosiasioihin. (Koska muita tosiasioita tunnen vielä vähemmän kuin biologiaa.) Ymmärrän kyllä ihmislajin erityisyyden: eihän - Taivas varjelkoon - heinäsirkat (Caelifera) sävellä Bach tasoista musiikkia. Eivätkä koirat (Canis) keräännyt hämäriin yöklubeihin pelaamaan pokeria... Mutta, mutta eläin ihminenkin on, ja tiettyjen lainalaisuuksien alainen, tietty.

    Ps. "ilman kuolemaa ei ole elämää" on tietysti spammia tai sitten ei, ei välttämättä. Sillä - ja tätäkin tosiasiaa ei välttämättä ymmärretä nyt oikein - on, että "syntymästään lähtien ihminen tekee kuolemaa". Sehän on totta. Ei Elämä väärästä päästä lyhene.

    Pss. Tässä nyt taas on semanttista sössöä. En tiedä miksi? Itsemurha on minulle arkinen asia, realismia. Toiset tekevät sen toisista syistä, toiset toisista, minulle se on aika yhdentekevää, miksi.

    VastaaPoista
  71. Saaga muuten ihan oikeasti pohti että mistä ne nallekarkit hänen tyynynsä alle aina ilmestyvät? "Ei isä sulla sattuis olemaan tietoa siitä?" Koska olin päättänyt että en ikinä valahtele hänelle, vastasin että "harmi ettei koskaan mun tyynyn alta löydy mitään". Hän tuijotti minua niillä teelautasen kokoisilla silmillään, ei sanonut mitään, mutta seuraavana aamuna löysin tyynyni alta lehdestä leikatun kukankuvan.

    VastaaPoista
  72. Mikis,

    ne nallekarkit on huomattu. Ja vaikkei nameja olisikaan: hyvä tahto on kyllä.

    Muuten olen täynnä ihmisten suvaitsematomuutta!

    Char.

    VastaaPoista
  73. Nyt olen iloinen kun sain takaisin oman nimimerkkini. Joku piruilija sen vähäksi aikaa lainasi: kiitos käytöstä! (Ei tarvitse sanoa samaa kuin entinen mies avioerossa ex-vaimolleen että "kiitos kuluneesta". Enkä minä, loppujen lopuksi, kauhee kuluttaja ole; annan vaan ymmärtää.) Mikael Hakim eli Mikael Karvajalka nimimerkki hiersi minua kuin mittatilaustakki joka on tehty jonkun toisen mittojen mukaan. Ei enää.

    Ps. Koska tämä blogi on äärimmäisen tasapuolinen näissä mies- ja naisasioissa, sanottakoon sekin miten eroaviovaimo hyvästeli miehensä: "Parempaa jatkoa."

    Vanhoja vitsejä, viiksekkäitä.

    VastaaPoista
  74. - - autan mummuja pakkaamaan kassit kaupassa, päästän nuoret kollit ensin bussiin,- -

    Luoja varjele minua mummuna kassini pakkaajilta! Jos pääsen kauppaan, saan kylllä vähät ostokseni pakattua itsekin. Minusta mummuja tulisi mieluummin opettaa pitämään rahapussistaan ja tavaroistaan huoli.

    Juuri kuulin yhdestä mummusta vanhusten rivitaloilla, että häneltä oli varastettu rahapussista rahaa, kun höylisti antoi avuliaan ovimyyjän itse ottaa pussistaan. Toinen mummu oli taannoin pahoinpidelty, kun hyväntahtoisuuttaan oli päästänyt ovellakäyneen tuntemattoman sisään. Poliisiasioita kumpikin.

    Char, oletko tullut ajatelleeksi, että mummu saattaa tuntea itsensä turhan avuttomaksi ja vaivaiseksi, jos hänen puolestaan tehdään asioita? Jos pääsee kauppaan, ei ole yleensä ihan heikkokuntoinen.

    En sanonut tätä pahassa tarkoituksessa, vaan kunnioittaakseni vanhuksen itsenäisyyttä ja itsemääräämisoikeutta. Ja on varmaan mummuja, jotka ottavat avun mielellään vastaan. Itse en kuuluisi sellaisiin, vaikka olen sosiaalinen ihminen ja vieraille poikkeuksetta ystävällinen.

    VastaaPoista
  75. Mikis sinä olet, mikis, etkä mikään arkkienkeli Mikael. Vierastin vähän tuota nimeä, ja kirjoitin sen usein vahingossa "mikale". Vaikka ei silti, kun pitäisi kirjoittaa "mikis", kirjoitan että "miksi". Hauskaa siis, että sait nimesi takaisin!

    Anonyymi, tuo on varmaan totta, mitä Lehdosta sanoit. Hän vihasi heikkoutta itsessään, ja ollessaan motissa ei nähnyt tietenkään ulospääsyä tilanteesta, jossa myös fyysinen tuska taisi olla infernaalinen. Jollain tavalla tuo suuhun ampuminen on koettu erikoisen sankarilliseksi, vaikka se oli nähdäkseni ainoa asento, jossa hän pystyi ampumaan itseään, niin että henki varmasti lähtee laakista.

    *

    Vielä, Char,

    toivottavasti en pahoittanut mieltäsi mummu-kommentillani, sillä olet sellainen Pollyanna, ettei toista olekaan. Minä vain olen aika kriittinen tyyppi suhteessa hyväntekeväisyyden moraaliin, mutta se ei johdu siis sinusta. Saat minulta kyllä hatunnoston tai sulan hattuusi!

    VastaaPoista
  76. Anonyymi, klo 11.15,

    joka puhut tšuktšien tavoista surmata heimonsa vanhukset. Mielenkiintoista!

    Tällainenhan on ollut laajalti tapana useissakin kulttuureissa, hieman erilaisesti vain. Jokuset vaeltavat kulttuurit jättivät vanhukset jälkeensä siirtyessään eteenpäin, ja tämä tapahan on sama, joka vallitsee eläinmaailmassa, vanhat ja sairaat jätetään luontoon. Intiaanivanhuksethan jopa menivät itse vuorille kuolemaan, asettuivat makuulle ja lopettivat syömisen ja juomisen.

    VastaaPoista
  77. niin - rakas pallinaama, armaani - (huokaus) tässä hieman mullittelen. miksi? En ymmärrä itsekään, pölvästi, miksi kyselet, honey pussy? se on nimittäin juuri ja juuri sillä rajalla että sinun blogissasi viitsii enää edes käydä. täällä puhutaan aina samaa paskaa. täh? jaa puhun itsekin paskaa? no niin teen, kun en ymmärrä paremmasta. helppo kopioida blogin hengen johdattamana. no niin onkin. olen ihan kypsä. täh?

    VastaaPoista
  78. Tämä viimeisin mikis ei kyllä ole oikea mikis - huomaa kun klikkaa nimeä, blogipohja on eri kuin Oikean mikiksen. Miten on mahdollista, että Blogger hyväksyy kaksi samannimistä henkilöä?
    - Jätän kommentin näkyviin toistaiseksi.

    VastaaPoista
  79. Täytynee rekisteröityä. Tämä on viimeinen tällä nimimerkillä kirjoitettu juttu. mikis

    No niin, mikis on nyt ummikko. Ja rekisteröitynyt.

    Anonyymi käyttää vaan reilusti vapautuneita nimimerkkejä...

    Aika monet mikis-jutut olivat "sepitteitä". En usko että se edes tietää miten päin kortteja pidetään kun pelataan pokeria? Luuli vaan.

    VastaaPoista
  80. Viimeinen minun kirjoittamani juttu oli klo 16.50. (Kävin äsken ulkona, siksi tämä viive.) Palaan takaisin Mikaeliksi. Sillä joku on rakastunut persoonaani niin pahasti, että haluaa esiintyä minuna. Tai sitten hänellä on matoja sisällään jotka - enkä ihmettele miksi - haluavat kaivautua pois hänen sisältään.

    Raukkamaista. (Mutta tämä on vain minun mielipiteeni. Hänellä on todennäköisesti toiset kriteerit.)

    VastaaPoista
  81. Poistaisitko nuo väärennökset? (Tai jos et, niin älä. Eivät ne minua häiritse. Ajattelin vain että joku alle 13 v- saattaa lukea tätä blogia. Joku toinenkin, kuin tuo "väärä mikis".)

    Samma se.

    VastaaPoista
  82. Huomasin, että klo 16.50 jälkeen olevat mikikset ovat eri profiilinnumerolla kuin ennen klo 16.50 olleet.

    Site Meterin mukaan näyttää siltä, että sinun mikis-nimimerkkisi varastaja olisi vanha tuttu, kylläs tiedät.

    Poistan varastetut mikikset kohtapuoliin.

    VastaaPoista
  83. Ten points Iinekselle!


    Sitkeästä yrityksestä mystifioida Mikiksen heitto "Itsemurhaa ei tehdä sen takia etteikö olisi muita vaihtoehtoja." vasta-argumenteista huolimatta tai niistä välittämättä.

    VastaaPoista
  84. Ilahdun aina kun väitteeni argumentoidaan kumoon; silloinhan sitä itsekin oppii. Ainakin jotain. Mutta en minä tätä ymmärrä että joku toinen alkaa minuna puhumaan aksiomejani vastaan, se on minusta kuvottavaa. Ja äärimmäisen epärehellistä. (Tosin ihminen joka niin tekee ei tiedä rehellisyydestä mitään.)

    Säälin Sua.

    VastaaPoista
  85. Fysiikanopettajani - kun suuttui - sanoi että "häpeä lumppuri varjoasi". Hänestä se oli karmea kirosana.

    Vielä en käytä tuota mahtimetaforaa. Koska valemikikset eivät sitä edes käsittäisi. Eikä minulla rajattomasti ole helmiä joita heittelisin sioille. Valitettavasti.

    VastaaPoista
  86. Minä arvostan mikiksen, siis mikaelin, lausumia. Ne innoittavat minua! En suinkaan ole ollut lausumassa niitä kumoon, vaan puhumassa niistä lisää. Ei aina tarvitse sanoa ihan täsmällisesti, vaan lausumilla on myös kaunokirjallinen, tai siis kirjallinen arvonsa. Joillakuilla vaan on kanttia sanoa asioita niillä pallotellen tai vähän leikitellen. Minusta mikiksellä on. Luotan hänen epämääräisiinkiin sanoihinsa.

    VastaaPoista
  87. PS Poistin muutaman vale-mikiksen kommentin, mutta jätin vissiin pari, koska niiden perässä on heti ihmettelyni, ja on selvää, että ne ovat valehenkilön. Muutoin koko loppukeskustelu jäisi kai käsittämättömäksi.

    VastaaPoista
  88. Elän omaa elämääni. En osaa kadehtia enkä vihata ketään, välillä vaan ihmettelen. Ja nyt minä ihmettelin sitä miksi joku minusta on niin kiinnostunut että haluaa esiintyä minuna? Miksei jonain muuna, järkevämpänä? Sitä en ymmärrä.

    Itse asiassa en yhtään ole kiinnostunut (jos se siis jolle kulle joku ärsytyksen syy on?) omista mielipiteistäni. Ne vain seuraavat minua... kuin koira, jota taas seuraa koiran varjo. (Ainakin poutapäivin.) Hmh. Jos siis loukkaan jotain mielipiteilläni, joitten puolesta en itsekkään kovasti "peistä taittaisi", niin ilo on kokonaan minun puolellani.

    VastaaPoista
  89. Iines,

    hommailen tässä vähän sivussa - ja Polllyannana välillä näen - kuten vaikka pari viikkoa sitten, että jonkun mummun kädet vipattajavat. Kun liukuhihna skulaa.

    Kun kauniisti kysyn, että sullommeko yhdessä kaupan rollaattorin kassiin, mennään varmaan ihan niilläkin metreillä, joilla voin auttaa..

    Eikö ole selvempää kysyä, että "anteeksi, voinko auttaa pakkaamisessa?". Tekisit varmaan periaatteeessa samoin.

    Toistaiseksi olen päässyt kassittamaan leipää ja vihanneksia.

    Ja parikin mummua ovat kertoneet, että olen ollut ainoa ihmiskontakti viikkoihin; kerran viikossa he käyvät kaupassa. Kiitos, ja haluatteko kuitin.

    Ja jännittävät sitä kauppareissua; kerta viikkoon sitä tapahtuu.

    Jatkan samaan malliin - ja jopa uskallan ehdottaa mummojen ja pappojen hienotunteista auttamista teille muillekin!

    Kokeilkaa edes kerran!

    Siinä voi tulla se Ilonkeksimisleikki samaan hintaan!

    Kun seuraa tilannetta, voi papan ovenavaus itselle olla juurikin se ele, joka ilahduttaa meitä ja muita. Ja naisellinen kiitos räpsyripsineen voi ilahduttaa kaikkia!;)

    Me naiset: annetaan herrojen availla ovia; kaunis hymy ja herttainen kiitos auttavat pitkälle. Ne herrat, jotka muutenkin nostavat hattua, nauttivat kohteliaisuudestaan.

    VastaaPoista
  90. Char, en muista silloin koululaisena enkä nuorenakaan muistelleeni löytämäämme hirttäytynyttä, tai nähneeni tapahtumasta unta. Nyt hämmästelen, että niin ei käynyt. Hämmästelen myös sitä, että meidät, vielä lapset, otettiin mukaan miestä hakemaan.
    Toisin kuin kotonasi, itsemurha oli tabu, eikä aiheesta meillä puhuttu. En muista koskaan kuulleeni. Ehkä yhden vanhemman huusholli oli puheenaiheiden osalta köyhempi. Ehkä isä toisten aikuisten kesken käsitteli jossain muualla tuollaisiakin aiheita.

    VastaaPoista
  91. Delilah,

    toivon, ettei kamalia traumoja jäänyt sinulle.

    VastaaPoista
  92. Char,

    täällä marketeissa ei kerta kaikkiaan näy sellaisia vanhoja mummuja tai pappoja, jotka eivät aivan näppärästi saa ostoksiaan kassiinsa.

    Huonokuntoiset ja heikot mummot ovat täällä varmaan erilaisten palvelujen piirissä, kotipalvelu toimittaa heille listan mukaiset ostokset.

    Ainuttakaan haparoivaa mummua ei ole siis lähelleni osunut, vaikka monennäköistä ihmistä täällä pikkukaupungissakin on. Hyväkuntoisille mummuille on kyllä hankala mennä apua tarjoamaan, ja minusta tuntuu, että se koettaisiin loukkauksena. Yksi vammainen keski-ikäinen mies on, toinen käsi on halvaantunut, mutta hänellä on aina taksikuski mukana ostoksilla pakkaamassa tavaroita.

    Esimerkiksi minun taloyhtiössäni asuu iloisia kahdeksankymppisiäkin mummoja, ja he sujuttelevat reippaasti rollaattoreineen tai reppu selässä sauvalenkkeillen kauppaan. Luulen, että he kummastelisivat, jos joku tahtoisi auttaa heitä kassin pakkaamisessa. Heille on hyvin tärkeää pärjätä itse ja olla omatoiminen, se näkyy kaikessa. Nykyajan vanhukset ovat kaikkiaan aika reippaita.

    VastaaPoista
  93. Reippaita vanhempia ihmisä asuu täälläkin!

    Ja eräätkin herrat saisivat sätkyn, jos luulisivat, että hatunnosto heikentää miehisyyttä...

    Olen myös puhunut vanhemman rouvan kanssa: hän hermostui siitä, ettei saanut kaikkia kamoja pakattua liukuhihnalta mielestään hyvään tahtiin.

    - Näin sivusilmällä sen vapinan; en siis ryntää kaikkien vanhusten kimppuun! :)

    Jos jollain on vaikeaa, kysyn, että saanko auttaa.

    Char

    VastaaPoista
  94. Char halusi tietää itsemurhastani joten olkoon:

    Tuollaisena vähän yli 17-vuotiaana rakastuin uskomattoman päättömästi ja peruuttamattomasti itseäni kaksi vuotta vanhempaan tyttöön. Kaunis hän oli, kirjoitti runoja, tunsi kirjallisuutta, oli eteerinen. Kirjoitimme toisillemme joka päivä kirjeen, asuimme aika kaukana toisistamme. Ja millaisia ne kirjeet olivatkaan!

    Sitten tyttö jätti minut äärimmäisen loukkaavalla ja julmalla tavalla. Otin moottoripyörän (Jawa 250) luvatta käyttööni ja käänsin kahvaa. Päästyäni päätielle päätin antaa kohtalon ratkaista: ajaisin 10 kilometriä vasemmalla kaistalla ja jos sinä aikana tulisi joku vastaan, törmäisin siihen tahallani.
    Niin meni viisi kilometriä, kuusi. Hyvin pitkä suoran avautui eteeni ja sen toisessa päässä näkyi Vähälä Oy:n punainen rekka. Käänsin kahvaa ja tuijotin matkamittaria. Seitsemän mennyt, lisäsin vauhtia, yhdeksän ja nyt rekka näkyi selvästi, kuski vilkutti valoja ja jarrutti, näin jo kuskin suussa olevan savukkeen kun mittari näytti, että kymmenen kilometriä oli mennyt. Rekka oli muutaman kymmenen metrin päässä kun kurvasin oikealle ja väistin. Pysäytin pyörän ja panin tupakaksi. Jalat olivat kuin keitettyä makaronia. Vapisin ja valuin hikeä. Katsoin mittariin, se näytti, että olin ajanut 7 kilometriä vasemmalla kaistalla. Joku - joko oma mielikuvitukseni tai joku muu, oli antanut mittarin näyttää, että 10 km matka oli ajettu.

    Rauhoituin hiljalleen, katselin ympärilleni ja huomasin maailman olevan hyvin kauniin. Käänsin pyörän, ajoin naapurikaupunkiin ja huomasin, että sen kadut olivat täynnä toinen toistaan viehättävämpiä tyttöjä.

    Mutta ompas tämä tapaus Mikis nyt aika outo. Joku kirjoittelee sinun nimissäsi?

    VastaaPoista
  95. Jäin miettimään Delilahin kertomusta.

    Miten lapsi selviää ruumiista?

    Ehkä tästäkin voitaisiin puhua, Iines. - Siis ei herran nimessä Delilahin kokemasta - vaikka ainesta siinäkin olisi; Delilah on niin "yksityinen", etten kehtaa enkä halua sanoa mitään.

    Delilah nyt minusta liikkuu omassa luokassaan. Ilman arvotttamista, ja ihan itsenään.

    VastaaPoista
  96. Char,

    uskon että toimit oikein ja että sinulla on ihmistuntemusta. Minua kiinnostaa aika tavalla tämä auttaminen ja kaikenlainen hyväntekeväisyyden etiikka yleisellä tasolla, joten tartun aina näihin kiinni haluamatta yksilöidä asiaa sinun auttamiseesi tai kenenkään yksittäiseen tekoon. Olet Pollyanna ja osaat toimia varmaan sydämesi mukaan.

    On myös niin, että joka toinen päivä yksinäinen suomalaisvanhus surmaa itsensä. Tämä on virallista tilastotietoa. Ja tältä pohjalta katsoen toisten asioihin puuttuminen taas voisi olla hyväksi.

    On sitten toinen asia tuo ihmisen halu pärjätä itse. Sen kunnioittaminen on minulla korostunut, sillä maailmassa on myös holhoamista ja liiallista höösäämistä. On myös jonkin verran oman persoonan nostoa hyväntekijänä.

    Vaaditaan tilannetajua ja kykyä nähdä, milloin apu tosiaan on tarpeen.

    VastaaPoista
  97. Kun luin herra van Vn juttua niin koko ajan jännitin että mitenkäs tässä käy. Vasta lopussa, ääliö kun olen, tajusin ettei van Veelle voi käydä ohraisesti. Koska muutenhan tätä juttua ei olisi.

    Tämä on totta. Ja se, että minua on enemmän kuin kaksi.

    VastaaPoista
  98. van V:n tarina oli tarinana hieno - minulla on taipumus ulkoistaa tällaisia asioita draamaksi, kuviksi, tarinoiksi. Ihmisen elämän tapahtumana se tietenkin oli järkyttävä, sillä nuoruuden ehdottomuus ja onneton rakkaus on käsittääkseni juuri tuommoista, vaihtoehdotonta.

    Mikiksen varjokirjoittajasta - minä tiedän nyt, kuka hän on. Site Meter kertoi sen selvästi. Tuollaisessa hakkeroinnissa tarvitaan insinöörintaitoja ja aggressiivista mieltä. Sekä motiivi sabotoinnille tässä blogissa.

    VastaaPoista
  99. Iines - oi höpönassuni - sieltä Sitemeteristä selviää tuon tyypin IP?

    Anna se IP niin teemme tyypistä selvää.

    VastaaPoista
  100. No, en taida antaa, koska en tietenkään ole satavarma, muuten vain varma. Naisen vaisto tai jtn.

    Luulin, että tuo sanallinen vihjeeni olisi riittävä. Ei täällä ole oikeasti ollut kuin yksi aggressiivinen ja insinöörintaitoinen kommentoija, eikä hän ole täällä virallisesti enääN.

    VastaaPoista
  101. 21:35 teksti ei taaskaan ole minun. Vaikka on nyt Mikael. HAISTA KUULE JÄTKÄ, JAPE TAI KUKA LIET, PASKASI!

    VastaaPoista
  102. Siis Iines... nyt tulee koko ajan väärää koodia vääriltä koordinaatioilta. Tuo Mikael 21:35 on feikki sekin.

    Säälittävää. Todella säälittävää.

    VastaaPoista
  103. Mikael-mikis, pelleiletkö sinä nyt?

    Se klo 21.35 mikaelhan johtaa samaan profiiliin kuin sinun mikaelisi!

    VastaaPoista
  104. Niin mutta kun SE EN OLE MINÄ! Tätä minäkin ihmettelen? Joku ihan oikeasti osaa käyttää tietotekniikkaa väärin!

    VastaaPoista
  105. Asia sinällään on minulle saman tekevä. Mutta en TODELLAKAAN halua allekirjoittaa tuon kusipään mielipiteitä. (Joka esiintyy minuna.) Se minua tässä eniten harmittaakin että sinäkin uskot minun olevan idiootti?

    Nyt sanon näin: kaikki tämän kommentin jälkeen kirjoitetut ex- nimimerkeilläni tehdyt kommentit on feikkiä.

    VastaaPoista
  106. Uskomatonta, sehän johtaa sinun sikim-blogiisi. Törkeää ja alhaista.

    Toisen profiilin varastaminenhan on uusimpien tietojen mukaan rangaistava teko, siis rikos.
    Tässä nyt tietenkin on kyse vain nimimerkin viemisestä, mutta asiana ja tekona se on periaatteessa sama kuin vaikka oikean nimen vieminen. Joku nörttitaitava voisi siis varastaa toisen vakiintuneen nimen ja esiintyä sillä missä tahtoo.

    VastaaPoista
  107. Char, kun mies löytyi, en ollut aivan vieressä. Muistan vain asennon ja kasvot valkeana läikkänä, en mitään piirteitä.

    En ymmärrä, miksi lokeroit (ystävällisessäkään mielessä) minua. Olen pidättyväinen ja hieman ujo ihminen, enkä avomielinen ja ulospäinsuuntautuva, kuten Sinä. On asioita, joista en tunne tarvetta keskustella tai joita pidän nimimerkinkin takana yksityisinä. Sinä voit toki keskustella aiheesta kuin aiheesta yleisesti ja muiden kanssa.

    Olen saanut Sinusta lämpimän ja ystävällisen ihmisen mielikuvan.

    VastaaPoista
  108. blogger koodi on helppo murtaa. se ei ole ongelma. samoin saa helposti tietää tekijän. ei tämä ole vaikea.

    VastaaPoista
  109. Jos on vanha ja sairas, yksinäinen ja unohdettu, jos tuntee olevansa vain taakka ja tarpeeton, eikä elämässä tunnu olevan mitään toivoa, mitään odotettavaa, ei ole ihme, että juuri vanhusten ryhmässä itsemurhia tapahtuu runsaasti.

    VastaaPoista
  110. Delilah,

    jutellaanko huomenna?

    En ole tarkoittanut loikkia ympäriinsä yksityisyyttäsi; sen jo tiedät. Toivon.

    Minulla on sinusta pelkästään lämpimiä, kauniita mielikuvia.

    VastaaPoista
  111. Delilah, ja kaikki kaipparit:

    Venkoilu on mennyt liian pitkälle, minun makuuni.

    Koetin kirjoittaa samasta asiasta sinulle, vähän aiemmin.

    Palataan asiaan,

    Char

    VastaaPoista
  112. Char, kerroin vain hiukan itsestäni, enkä tarkoittanut moittia Sinua. En vain ymmärtänyt kommenttiasi itsestäni. Unohdetaan koko asia.
    Vanhusten itsemurhaa käsittelevä kommenttini oli taas jatkoa Iineksen tietoon, että ne ovat yleisiä.

    VastaaPoista
  113. Eikö voitaisi kerätä kolehti ja ostaa joku hutsu joka antaisi Japellekin, edes säälistä? (Plus 5-satasesta.) Koska muutenhan se pösähtää ihan täysin myrkkyihinsä. - Ps. Poistin Mikael -profiilin. En ole 5.2 klo 22.05 jälkeen tänne runoillut.

    VastaaPoista
  114. Kevättä kynttelistä!

    Siis nyt on jo kynttilänpäivä, ja täällä ainakin paistaa aurinko, ei tuule. Näyttää siltä, että pitkästä aikaa pääsee kunnon metsälenkille kuuntelemaan lintujen laulua. Eilen oli pihapuissa senpäiväinen konsertti, vaikka oli pilvinen päivä.

    Ostin muuten jo multapussin ja kaksi uutta nättiä vihreää peltiastiaa yrttikasvatusta varten. Kevätesikonkin olen jo ostanut tähän työpöydälle, jotta saan hyviä viboja poistellessani anonyymin/ mikiksen nimimerkin varastaneen aggressiivisia kommentteja.

    VastaaPoista
  115. m mikis, se aito ja alkuperäinen ja jäljittelemätön, kaikille toivottavasti on selvää, minulle ainakin, että varjomikis se täällä on nyrkkeillyt.

    VastaaPoista
  116. Nyt keksin!
    Nimimerkkini on tästä lähin miksu. Ja sertifioin sen pärstäni kuvalla. Eli kaikki miksut niksut naksut ynnä sunna muut (joilla ei ole samaa sertifikaattia), ovat väärennöksiä.

    Uskon, nimittäin, että ei edes 3kertainen insinööri (vaikka olisikin ruttoisen rotan puoliksi syömä äpärä) osaa sitä väärentää?

    Kokeillaan ainakin.

    Ps. Tuo rottajuttu oli kyllä liian rumasti sanottu.

    VastaaPoista
  117. Toisilla luottoa riittää!

    VastaaPoista
  118. Tästä on ollut jo aiemmin puhetta täällä. Silloin toivottiin, että anonyymitkin käyttäisivät nimimerkkiä pelkän anonyymi laatikon "ruksaamisen" sijaan. No tämä vapaehtoinen homma ei ottanut tuulta kantaakseen, vaan edelleen joku häirikkö sohlasi "anonyymi" -nimimerkillä. No kun ei hyvällä niin siten otettakoon toisen lainen käytäntö. Ei keskustelujen seuraamisesta mitään tule, kun on joskus useita anonyymejä, tai yksi ja sama joka kommnetoi omia juttujaan.

    No tämä kirjautuminen on pieni vaiva. Mieluummin näin, kun että anonyymi trollit postaa naisvihalinkkejään (tai mitä tahansa naisvihaa) keskustelun sekaan, niin kuin tämä yksi anonyymi pelle teki. Ei tuollaista anonyymiteetin väärinkäyttöä pidä suvaita. Minusta olisi hyvä, että Iines vihdoin ottaisi käyttöön kirjutumisen, niin jäisi noiden anonyymien riehunta ehkä hiukan vähemmälle. Itseasiassa tuollaiset "pyynnöt", joita Iines (et al) tekee, ovat minulle suorastaan kutsu.

    Ei ole järkeä edes yrittää seurata kiistanalaista tai kiistanalatonta kesksutelua jossa on esim. 30 kommenttia "anonyymiltä", ja noiden "anonyymi" nimimerkin takaa löytyy sitten sama henkilö. Mutta millä erotat heidät? Et millään. Kun olisivat edes Anonyymi1, Anonyymi2 jne. mutta kun ei. Sen Anonyymi2:n kirjottaminen oli liian haastavaa ja rasittavaa, ilmeisesti. Muuta solvausta ja tuubaa tulee kyllä metritolkulla tekstimuodossa, mutta nimimerkkiä ei saada ruutuun...

    VastaaPoista
  119. Voi sinua miksu, kun joudut hyppäämään aina uusiin housuihin, kun tuo saappaitasi kadehtii. Olet kyllä kekseliäs kun annat joutilaalle puuhaa päiviensä ratoksi. Nyt hän varmaan paraikaa hihittelee murtaessaan taas Bloggerin sinettejä. Minä lähden nyt metsään raikastumaan. Toivokaa tekin, että saisin jonkin harvinaisen hienon kohteen kamerani objektiiviin. Itse en uskalla edes pyytää, kun lihava maatiaiskissa sieltä kuitenkin annetaan.

    VastaaPoista
  120. Blogger Iines sanoi...
    Anonyymi, Leskikuningatar on minulle tuntematon, mutta katsoin siitä kritiikin - ei ollut kovin mairitteleva. Sain sen kuvan, että naisleski jää yksin laskujen keskelle. Minulle tämä on niin tuttua, että en osaa nähdä siinä tragediaa, että pitää selvitä itse tästä elämästä.
    5. helmikuuta 2011 10.42

    ****************

    En löytänyt "ei mairittelevaa kritiikkiä" Tiina Pystysen Leskikuningattaren muistelmista kuten blogiemäntämme. Päinvastoin se sai hyvän kritiikin ilmestyessään 1993. 2010 hän sai arvostetun Puupäähatun (sarjakuvien Jussi-patsas).
    Tuossa mainitussa sarjakuvakirjassa hän purkaa kuvin ja sanoin tuntojaan miehensä (arvostettu sarjakuvapiirtäjä Harri Pystynen 1954-1990) itsemurhan jälkeen. Laskuista selviämien ei ollut tarinan pääasia!

    Kertoo paljon iineksestä verrata avioerossa yksinhuoltajuuden valinnutta itsemurhan seurauksena yksinhuoltajuuteen joutuneeseen.

    Vielä yksi blogiemännän helmi tähän:

    Blogger Iines sanoi...
    ...
    No, en taida antaa, koska en tietenkään ole satavarma, muuten vain varma. Naisen vaisto tai jtn.


    **********************
    Niinpä ,monet ovatkin saaneet tuta tätä iineksen vaistoa! (hymiö)

    VastaaPoista
  121. Vieläkin hävettää tuo rottajuttu. Se oli ihan asiattomasti sanottu. Anteeksi.

    VastaaPoista
  122. Minäkin taidan lähteä ulos. Jos sais jonkun punkkarin, meinaan töyhtöhyypän, tähtäimeen, koska sen minä ainakin tunnistan. Kameran ulkoiluttaminen on minultakin jäänyt vähiin. Kurppia kyllä voisi kuvata, mutta niitä ei ole kiva katsella kun niitä olis toiveissa katsella ihan omalla kotisohvalla. Toivottavasti sattuisi niin kiltti että antaisi kuvata ihan lähietäisyyeltä. Heh heh hee.

    Kerttu(nen) olisi kanssa oikein haluttu ensihavainto. Itseäni kiinostaa juuri niiden havainnointi ja kuvaaminen. Harmillista , että ne jäävät aina niin kaukaisiksi. Voisi olla olle etten malttaisi enään hieroa syvyysterävyyttä, vaan laukaisisin saman tien. Ei siinä kerkeisi asentoaakaan entrata sen enempää vaan ensimmäinen lähtisi kyllä heti ihan käsivaralta.

    Räyskä on minulle kanssa ihan vieras tuttavuus, livenä en ole sitä nähnyt. Lokkeja ja sorsia kyllä sitäkin enemmän. Joskus sitä taas ei kerkeä tilanteeseen mukaan ollenkaan, kun joku pulu pöllähtää paikalle, niin ei siinä ehdi suojuksien kanssa räpläämään. Vaistomaisesti siinä putki tömähtää pystyyn ja, suljinhan siinä räpsähtää.

    Joskus kyllä tekee mieli heti ruveta esittelemään kalustoaan. Toisinaan vähän kyllä nolottaaa kun vieressä kaveri vetää semmoisen putken esiin että, huh huh. Pituuttakin kasvaa melkein toisen mokoman, kun varresta vähän kiertää. No, mutta, näillä mennään. Heh heh hee.

    VastaaPoista
  123. No nyt pitäis kyllä mennä jo, mutta. . . .

    Ymmärrän, Mikis jos joskus provosoidut pikkasen. Kyllä mullakin hihat kostuu joskus kun, aina annetaan ymmärtää, että aikanaan saa, kun kiltisti jaksaa odottaa. Sinäkin vain vilautat tuota villapaitaa niin johan rupeaa jos minkälaista pyryharakkaa pöräämään ympärilla, höyhenet pörhöllään. Taidan olla pikkuisen kade.

    Olen yrittänyt kääntää lippaa eteen ja taakse, mutta mikään ei tehoa. Lintulautojakin olen ripustellut sinne sun tänne, on jyvää ja auringonkukkaa, mutta ei kelpaa. Talipallerotkin roikkuu ihan koskemattomana, mitä nyt itse välillä rapsuttelen. Lähestymislentoja ei juuri tapahdu, joten oksalle on turha edes unelmoida jonku istuvan. Revi siitä sitten.

    VastaaPoista
  124. Vaihtoehto,

    tiedän Pystysen, mutta en ole lukenut Leskikuningatarta. Tällä kertaa katsoin Helsingin Sanomien arvioinnin, jossa sanottiin mm. näin: "Pystysen kuvallinen ja sanallinen naivismi vaikuttaa tietoisesti haetulta; kokonaisuus on kohtalaisen hallittu. Tämänkaltainen älyllinen limboilu ei silti voi kantaa pitkälle. Kirjan parissa tulee kerralla valmista: siihen ei tarvitse palata toiste."

    Tähän viittasin, sillä minusta hyvän kirjan yksi tunnusmerkki on se, että siihen tuntee tarvetta palata.

    Ei yksinhuoltajuutta kukaan valitse. Avioero tapahtuu, kun vaihtoehtoja jatkamiseen ei ole. On myös naisia, jotka jätetään, joten heidän on mahdoton valita osaansa. Heillä ei myöskään ole selkääntaputtelijoita tai lohduttelijoita miehen hilpaistua pois perheestä. Eronnut nainen on joskus yksinäisempi ja jätetympi kuin leskivaimo.

    VastaaPoista
  125. miksu,

    rotta on ihan sopiva nimitys nikki- ja identiteettivarkaalle. Sanotaan vielä, että haiseva rotta.

    VastaaPoista
  126. Iines,
    olen samaa mieltä "Terveisiä Hugo Simbergille"-maalauksesta kuin sinä, Iines, kun sanot:

    "Minusta taulu on jotenkin ihastuttavan riemastuttava. Autettava lensi pois, ihan kuin sanoen, että älkääs pojat puuttuko näihin asioihin, joista ette mitään ymmärrä."

    Katselin sitä lumoutuneena. Hienoa, miten taideteoksesta voi tehdä uuden taideteoksen, jolla on oma sanomansa katsojalle, ja joka satuttavuudessaan on jatkoa alkuperäiselle, varmaan melkein kaikille tutuksi tulleelle Ateneumin Haavoittuneelle enkelille. Oikea neronleimaus tekijältään! Idean lainaaminenhan on taiteessa sallittua vain, jos sen pohjalta luodaan jotain uutta. Tässä tapauksessa tuo ehto täyttyy riemukkaalla tavalla, niin kuin
    sanot.

    Se, mistä ja miten tässä postauksessasi puhut, on myös kiitoksen arvoinen asia, sillä vaikka aihe on synkkä ja murheellinen, on tärkeää, että siitäkin voi puhua. Itse asiassa se on aihe, joka koskettaa monia. Luin noita kommentteja, ja jo niistä käy ilmi, miten yleisestä asiasta on kyse. Monella on kokemuksia tunteista, mitä itseen kohdistunut teko aiheuttaa jälkeen jääneille.

    Minäkin kannan ikuista taakkaa tapauksesta, jonka suhteen syyllistän itseni. Tapaus liittyy triangelidraamaan, josta selvisin kyseenalaisena "voittajana". Miten toisin asiat voisivat olla, jos... niin, olinko se minä vai kohtalo, joka puuttui peliin, sitä en ole vielä pystynyt selvittämään itselleni.

    Varmaan useimmat meistä ovat ainakin kerran olleet tilanteessa itsekin, jolloin kaikki valo on kadonnut, ja pimeys saartaa joka puolelta. Sellaisessa pimeydessä ja toivottomuuden tunteessa on ainoa ajatus, miten päästä pois. Joillekin ainoa tie on lopettaa kerralla kärsimys. Joissakin herää viha ja aggressio kärsimyksen aiheuttajaa kohtaan, jotkut suuntaavat kaiken tuskan itseensä. Näin tapahtuu murhenäytelmiä, jotka ovat tuttuja jo antiikin ajoista asti.

    Mistä saada lohtua ja turvaa, jos jotain kauheaa sattuu omalle kohdalle? Ammattiauttajilta? Mutta sitä apua ei ole aina saatavana. Rohkeasti vain jonkun ystävän puheille, kaataa taakkansa hänen eteensä ja yhdessä seuloa sitä? Mutta ei kaikilla ole edes ystäviä. Taivaallinen apu? Monet käyttävät sitä, mutta aina ei sieltäkään saa apua. Kai se omasta itsestä on löydyttävä, se voima, joka kantaa tilanteen yli. Jotkut onnistuvat siinä, mutta eivät kaikki. Kuka keksisi keinon, joka taatusti auttaa?

    Nyt jatkan kommenttien lukemista. Tiedä, vaikka jostakin sieltä löytyisi vastaus... Kommentteja on, niin kuin aina Iineksen blogissa, paljon, joten hommiin nyt, Liisukainen. Jos löytyy vastaus, yksikin järkevä, se voi pelastaa jonkun hengen... Mielenkiinnolla jatkan kommenttien lukemista.

    Kiitos, Iines, tästä tärkeästä aiheesta!

    VastaaPoista
  127. Voi vehnä, kaikkea olen kokeillut (myös venäläistä matruusia), mutta nyt pitää tunnustaa: olen kyvytön ja voimaton. Olisi pitänyt hankkia se koulutus, niin kuin äiti sanoi. Nyt jäin vain tällaiseksi loispistiäiseksi

    Nyt menen paistamaan päivälliseksi kinkkukastiketta ja paskaa; jatkakaa te toki täällä irvimisiä.

    - Tuliko kenellekään hassuttelijalle mieleen, että me voitaisiin tämän forumin kautta saada oikeita ystäviä, ja tärkeitä ihmissuhteita?

    Siis että me kaikki voitaisiin saada niitä? Jos vaikka juteltaisiin välillä ihan ihmisiksi, ja unohdettaisiin nokittelu?! Täh?

    VastaaPoista
  128. Pikkuliisu,

    kai noissa surullisissa tapauksissa ihminen on joskus kaiken inhimillisen avun ulottumattomissa, kun ketään ei voi millään vahtia aina, ja tilanteet voivat tulla yllättäen. Olen kyllä pakkoauttamisen kannalla, jos vain tapahtuma on hallittavissa. Hädässä oleva ihminen talteen sairaalaan vaikka väkisin, kunnes kriisi laukeaa ja voi ajatella asiaa tuskan mentyä ohi.

    Maailma olisi paljon parempi paikka, jos kaikilla olisi joku lähimmäinen tai ystävä, jonka kokee läheiseksi. Perheestäkään ei apua aina ole, sillä ongelmat ovat voineet syntyä juuri perheen sisäisistä jännitteistä. Nuo vanhusten itsemurhat tapahtuvat lukemani mukaan nimenomaan yksinäisyydestä. Kun ei kukaan käy katsomassa, ei ole mihin mennä.

    VastaaPoista
  129. " No nyt pitäis kyllä mennä jo, mutta. . . ."

    Toisella lukukerralla (vasta) tajusin mitä tarkoitat. Nyt en meinaa saada (enää) naurua lakkaamasta.

    VastaaPoista
  130. PS. Anonyymi, näitä villapaitoja saa vain aito Koijärven kommunisti, joka on tehnyt "duunia" venäläisen matruusin kanssa Kuuban yössä ;)
    Sorry!

    VastaaPoista
  131. Minäkin kannatan sitä, että anonyymit menevät itseensä mieluummin kuin tulevat tänne kirjoittamaan pahaa kakkaa. Ollaan ihmisiä toisillemme! Jokainen meistä on oikeasti ihminen, ei kone, jokaisella meistä on tunteet kuin jaguaarilla joka suutelee kukkaa erämaassa, kun kylmä syksyn tuuli käy yli tasangon.

    VastaaPoista
  132. "Tuliko kenellekään hassuttelijalle mieleen, että me voitaisiin tämän forumin kautta saada oikeita ystäviä, ja tärkeitä ihmissuhteita?"

    Sinähän hurja humoristi olet. Muutaman vakiovieraan käytös ja kielenkäyttö on sitä luokkaa, että ei siinä ystävyyttä rakenneta. Eikä ilosena vieressä komppaava blogisti tuo yhtään mitään sovittelua ja rakentavuutta asiaan, vaan syventää juopaa.

    "Siis että me kaikki voitaisiin saada niitä? Jos vaikka juteltaisiin välillä ihan ihmisiksi, ja unohdettaisiin nokittelu?! Täh?"

    Vaikea uskoa. Ihmisiksi juttelu vaatisi kielenhallintaa ja kuka sen täällä osaisi? Menninkäinen?

    VastaaPoista
  133. Kai tuo "tuliko kenellekään hassuttelijalle mieleen" jne. on Mikiksen kynästä, kun siinä on villapaitakuva vieressä.

    Lause oli vaan niin sen oloinen mitä Char joskus kirjoitti.

    Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan - jos joku ei ole kiva, niin syy on hyvin usein itsessä.

    Olen kai ennenkin maininnut, että en tunne mulkvisteja! Sellaisiakin on toki olemassa, mutta onneksi jokainen saa valita seuransa.

    VastaaPoista
  134. Koodi siis taas murrettiin. Tiesin että siihen pystytään. Minä nimittäin EN ole kirjoittanut kommenttia klo 18:52.

    Nyt on näin että tästä lähin kirjoitan anonyymina tänne.

    VastaaPoista
  135. Minä en nyt ymmärrä yhtään tällaista koodinmurtamista. Antaa olla viimeinen kerta tämä sabotointi.

    Pitäisikö meidän kaikkien mennä nyt häiriköimään Aurum Signum -blogiin ja kysymään siellä näkyvästi, miksi Jape murtelee toisten koodeja ja aggressivisoi täällä. Hän toi tänne taas ikävyyksiä. Oma bloginsa lie puhdas kuin pulmunen.

    Vai pitäisikö lähettää viestiä hänen opinahjoonsa ja varoittaa heitä lukihäiriöisestä koodinmurtajainsinööristä? Kyllä jliste ihmisen moraalikin jotain merkitsee opinahjossa ja tulevissa työpaikoissa.

    VastaaPoista
  136. Enkä muuten kommenttia klo 18:49.

    mikis

    VastaaPoista
  137. Työpaikan koneelta lähetettyyn törkyviestiin tallentuu www-palvelimen lokiin ainoastaan yrityksen palomuurin IP-osoite. Tekijää on mahdoton selvittää. Sama koskee opiskelupaikkaa. Yksi vaitoehto "anonyymiteetille" on anonyymi välityspalvelin (proxy)

    FreeNet:
    Et voi helposti selvittää, mitä sivuja koneesi varastoi ja jakelee - tällä turvataan täydellinen anonymiteetti.

    GNUnet:
    Sen avulla on mahdollista toteuttaa ainakin lähes täydellisen anonymiteetin tarjoavia ja sensuroimattomia verkkopalveluita.

    I2P:
    on anonyymiin Internet-käyttöön suunniteltu verkko. Siinä kierrätetään salattua verkkoliikennettä useiden välipalvelinten kautta niin, että liikenteen alkuperä, kohde ja sisältö on hyvin vaikeaa selvittää kaappaamalla palvelinten välistä liikennettä.

    Tor:
    (The Onion Routing) on Internetin sisäinen P2P-verkosto, jossa kulkeva liikenne on anonyymiä.

    Kaiken kukkuraksi voi ostaa kännykkään prepaid-liittymän 3G verkossa käytettäväksi tai käyttää suojaamatonta Wlan-yhteyttä.

    Kotikoneelta lähetetty viesti on helpoin jäljitettävä..

    VastaaPoista
  138. Anonyymi,

    olet varmaan oikeassa tuossa, mitä esität.

    Minua ei kuitenkaan käräjöinti kiinnosta, enkä ole jäljittämässä ketään tietoteitse. Virtuaali on kuitenkin maailma, jossa olo on vapaaehtoista. Kommentoijien puolesta olen harmissani: on moraalitonta varastaa jonkun netti-identiteetti.

    Minua kiinnostaa siis vain ihmisen omatunto ja sen liikkeet, asioiden eettisyys, ei juridiikka.

    VastaaPoista
  139. Pois se minusta että toivoisin selvitettävän kuka tuo "nikki" on.

    Esitinpä vain kuinka tarkoitushakuista salaus usein on ja sen, että se edellyttää melkoista perehtyneisyyttä tai tarvetta siihen.

    VastaaPoista
  140. No herrantähden!

    Jos oikeasti olette liikaa minulle, pölhöilyittänne, niin osaan varmaan ilmaista sen. Ainakin passiivisesti. - Kuten jättäytymällä pois kirjoittelusta.

    Viimeksi hain positiivista ja hyvää aktiivista suhteiden luomista.

    Sama peli jatkuu,

    Char :)

    VastaaPoista
  141. Char,

    mitäs sinä nyt?

    Minäkin haen positiivisia suhteita, tai positiivista otetta asioihin, vaikka sitten kritiikinkin keskellä. Rakentava asenne on hyvä, ei repivä. Mutta kritiikkiäkin tarvitaan, suolaa ja sokeria, inkivääriä ja pippuria.

    VastaaPoista
  142. Iines,

    kunhan riehaannuin puhumaan monesta asiasta yhtä aikaa.

    Enkä miettinyt mitään aihetta loppuun asti.

    - Kurjaa, että annoin jutun jatkua palstallesi asti.

    Koetan täällä vekslata verensokereita paikoilleen - munakasta, leipää päällisineen, ja ehkä tilkki mehua; pian olen taas oma itseni.

    VastaaPoista
  143. elävillä on vaihtoehtoja08 helmikuuta, 2011 06:10

    Iines sanoi...
    Vaihtoehto,

    tiedän Pystysen, mutta en ole lukenut Leskikuningatarta. Tällä kertaa katsoin Helsingin Sanomien arvioinnin, jossa sanottiin mm. näin: "Pystysen kuvallinen ja sanallinen naivismi vaikuttaa tietoisesti haetulta; kokonaisuus on kohtalaisen hallittu. Tämänkaltainen älyllinen limboilu ei silti voi kantaa pitkälle. Kirjan parissa tulee kerralla valmista: siihen ei tarvitse palata toiste."

    Tähän viittasin, sillä minusta hyvän kirjan yksi tunnusmerkki on se, että siihen tuntee tarvetta palata.

    Ei yksinhuoltajuutta kukaan valitse. Avioero tapahtuu, kun vaihtoehtoja jatkamiseen ei ole. On myös naisia, jotka jätetään, joten heidän on mahdoton valita osaansa. Heillä ei myöskään ole selkääntaputtelijoita tai lohduttelijoita miehen hilpaistua pois perheestä. Eronnut nainen on joskus yksinäisempi ja jätetympi kuin leskivaimo.
    6. helmikuuta 2011 16.42

    ^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^

    Taitaa olla trollausta vastauksesi. Eikö avioerolapsilla ole kaksi elossa olevaa vanhempaa, jotka ovat vastuussa jälkeläisistään! Varmaan sinunkin ex-miehesi on osallistunut ainakin tyttärenne elatukseen ja koulutukseen. Oikeastaan vain leskivanhempaa voi sanoa todelliseksi yksinhuoltajaksi. Miksi ihmiset luovuttavat niin helposti parisuhteessa? Sitten märisevät yksinäisyyttä ja pahaaoloa ”yksinhuoltajana”. Elävillä on vaihtoehtoja!

    Kriitikon arvostelu on vain yhden ihmisen mielipide. Kokonaisuutena tuo Hesarin kritiikki oli kuitenkin myönteinen, joskin ymmärtämätön. Kenties johtuen siitä ettei kyseinen kriitikko ollut itse kokenut vastaavaa. Itse näen Tiina Pystysen omakohtaisen Leskikuningattaren muistelmat, tarpeellisena itseterapiana. Kuvat ja teksi oli kirjoitettava pois, päästäkseen jatkamaan eteenpäin. En minäkään teokseen ole palannut uudelleen, vaikka se kosketti ja jäi mieleeni. Taidanpa etsiä sen käsiini uudelleen. Antaisin sen ihmiselle, joka on menettänyt puolisonsa itsemurhan kautta, kritiikeistä viis.

    Pidin kirjan kuvituksesta sekä lapsenomaisesta käsialasta, ei ainakaan vähäisempää kuvitusta kuin Pekka Vuoren todella matkittu ”Haavoittunut enkeli”.

    Tiina Pystysen viesti oli kirjassa:

    "Eläminen vaatii enemmän rohkeutta kuin itsemurha".

    VastaaPoista
  144. Minua Leskirouva kosketti, ja palautti maan tasalle.

    Itsemurha on kai se viimeinen valinta. Jos siihen päätyy, omaisille tuskin on ne taloudelliset asiat pinnassa.

    Jos ja kun on, toivon, että joku auttaa puimaan ja selvittämään lesken tilejä ja toimeentuloa.

    VastaaPoista
  145. Leskellä on eläkkeet ja tuet kunnossa.

    Voin kertoa esimerkin. Yksinhuoltajistuin samaan aikaan, kun vanhemman kollegani rehtorimies kuoli. Kollega oli itse rynsastuntinen lehtori. Hän sai lehtispalkan päälle täydet leskeneläkkeet rehtorin tuloista, ja hän nousi tälla ansainnalla paikkakuntamme äyrikuningattareksi. Hänellä oli niin huikeat tulot kaikkineen, että huimasi. Ei ollut tarpeen myydä taloa, josssa oli uima-allashuone ja antiikkikruunut katossa.

    Itse en saanut pienintäkään tukea mistään, lapsi sai elatusrahan isältään, ei kovinkaan suurta, sillä isä opiskeli tuolloin alkuun, suoritti yliopistotutkintoa. Mitään eroeläkkeitä ei tullut.

    VastaaPoista
  146. Anonyymi,

    sinulla on sama tapa kuin entisellä monivuotisella kiusaajahengelläni. Hän poimi kokonaisia kirjoituksiani jopa omaan blogiinsa. Minusta tällainen on köyhää viestintää.

    Taidat olla taas se Jape. Tulehan tänne vielä kylvämään riitaa, niin minä tulen Aurum Signumiin ja kerron kaiken.

    VastaaPoista
  147. "Enimmillään leski voi saada puolet edunjättäjän eläkkeestä. Leskeneläkkeen määrään vaikuttavat lasten lukumäärä ja lesken omat eläkkeet tai ansiotulot. Lesken omat tulot eivät kuitenkaan vaikuta leskeneläkkeeseen ennen kuin nuorin lapsista täyttää 18 vuotta."

    Tuo on työeläke-sivulta, tuoretta tietoa, joten olikohan laki ennen sitten erilainen?

    Ensimmäisessä verotuksessa voi olla muitakin tuloja, perintöä ja sen sellaista.

    En tosin ole tämän alan asiantuntija, mutta keskustelin viime viikolla ihan sattumoisin tästä asiasta ja mieleeni jäi väite, joka oli tuon yllä olevan kaltainen - eli max puolet voi leski saada.

    VastaaPoista
  148. No, jos rehtorin palkka olisi vaikka 5 000 e/kk, saisi hänen leskirouvansa tukena 2 500 e/kk, vaikka hänellä olisi omia tuloja 4 000 e/kk. Vai?

    Jokin tämänsuuntainen suhde mainitsemassani tapauksessa oli.

    VastaaPoista
  149. Ettei tuo ketku leskirouva vaan myrkyttänyt rehtoriukkoaan... vähän alkoi epäilyttää.

    Onhan niitä dekkareita kai kirjoitettu pikkukaupunkien koulumaailmaankin. "Rehtori ja Leskikuningatar".

    VastaaPoista
  150. Kyllä rehtori siirtyi iäisyyteen reilusti sairaalassa, pitkän ja vaikean sairauden murtamana, niin kuin on tapana sanoa. Leskirouva otti sitten miehen siitä viereisestä hienosta talosta, lesken, entisen suuryrittäjän.

    Leskirouva oli hieno rouva - hän ei ole enää nostamassa leskeneläkettä. Hän kävi viinakaupassakin viereisessä kaupungissa, kun täkäläisessä on myyjinä entisiä oppilaita.

    VastaaPoista
  151. Pitäisikö kadehtia leskenropoa? Perhe-eläke tai leskeneläke määräytyy edunjättäjän oman työeläkkeen perusteella! Vain kansaneläkettä nauttinutta tai nauttivaa, ei edes kuuluisi kadehtia, silloin leskeneläke päättyy, lesken täytettyä 65 vuotta. Rehtori oli maksanut, työelämässä ollessaan, hulppeasta palkastaan, erinäisiä maksuja ja veroja, kuten eläkemaksua. Iineksen mainitsemassa tapauksessa ennenaikaisesti kuollut rehtori itse, ei eläkkeestään ehtinyt nauttia, vaan nautintaoikeus siirtyi hyvätuloiselle lehtorileskelle ja lapsilleen. Näin se menee! Eli oikeastaan leski ja lapset nauttivat vain iskän ansaitsemia eläkesäästörahoja, onko se väärin? Voin lohduttaa kadehtijoita vielä, että lapseneläke tarkistetaan 18 vuotta tullessa mittariin ja lesken siirryttyä eläkkeelle, viimeistään 65-vuotiaana. Eli edut hiipuu ja on totuttava tulemaan lopulta toimeen omillaan. Lohdutuksena talo, pankkitili, arvopaperit, tontti, huvila, metsää ... kenties yksinäisyys ja muuta arvotavaraa. Niin, niitä voi myydä, jos nälkä yllättää!

    PS Muistelen lesken eläke-etujen olleen aikas hulppeat, vielä 1970-1980- luvuilla, myönnän itsekin niitä päivittelleeni, joskus ymmärtämättömyydessäni. Eläkkeet eivät ole kovin vanha keksintö, on monia liikuttavia tarinoita leskiäideistä lapsineen - ennen sotia ja sen jälkeenkin. Vasta sotien jälkeen, eläkkeitä ryhdyttiin rustaamaan asiallisiksi, kansalaisillemme?

    http://www.ilmarinen.fi/Production/fi/henkiloasiakas/05_perhe-elake/02_leski/index.jsp
    http://www.ilmarinen.fi/Production/fi/henkiloasiakas/05_perhe-elake/index.jsp
    http://www.ilmarinen.fi/Production/fi/henkiloasiakas/05_perhe-elake/03_maara/index.jsp

    VastaaPoista
  152. Tämä rehtori kuoli juuri mainitsemanasi hulppeana aikana.

    En usko, että tässä kateus ketään siivittää - tuo on aika huono selitys sille, että asioita kritisoidaan. Köyhien leskien eläkkeistä ei ole sanomista, sillä tuon ajan köyhät naiset tekivät usein ilmaista työtä perheen hyväksi.

    Se mitä kritisoin, on vakituista työtä tekevän naisen leskeneläke, jota pidän turhana. Minulle tämä on oikeudenmukaisuuskysymys.

    VastaaPoista
  153. Harmittaa vähän, kun te vanhemman polven ihmiset olette niin höynäytettävissä täällä internetissä. Ei kukaan ole mitään bloggerin koodia murtanut missään välissä, vaan kikkaillut uusilla tunnuksilla ja linkitysmahdollisuuksilla.

    Tässäkin kommenttilaatikossa näyttäisi olevan kolme eri profiilia nimimerkille mikis/mikael, minkä näkee noiden profiilien osoitteista: ne ovat erinumeroiset. Haiseva rotta on vain kopioinut mikiksen kuvan, tehnyt uuden bloggerprofiilin tuolla varastamallaan kuvalla ja varustanut sen samalla nimellä, mutta samaa numeroa siihen profiiliin ei saa millään. Kuviahan on helppo varastaa, sen kun vain tallentaa omalle koneelleen tai linkittää niihin suoraan, eihän niissä mitään estoa yleensä ole. Samoin voi käyttää samaa nimeä.

    Ja tuo kommentti taas, joka vie oikean mikiksen profiiliin, vaikkei ole hänen tekemänsä, on tehty tuolla nimi/URL-osoitteella: nimeksi on laitettu mikael ja osoitteeksi mikaelin oikea profiili, mutta kuvaksi on jäänyt bloggertunnuksen sijaan tuo harmaa pää.

    Teen malliksi samanlaisen kommentin Iineksen profiilin, niin näette jujun.

    Ei mikiksen siis tarvitsisi välttämättä kommentoida tästä lähtien anonyyminä, vaan oikean nimimerkin erottaa edelleen numerosta ja siitä, että se on bloggerin, ei mikään nimi/URLin harmaa pää.

    VastaaPoista
  154. Tämä on malliksi tehty mukakommentti iinekseltä. Näin helppoa se on, mutta yhtä helppoa tunnistaa vääräksi.

    Deleteä vaan tämmöisille alkeellisille huijareille.

    VastaaPoista
  155. Kerropa nyt, Annikki, sedälle kädestä pitäen kerraten, miten tuon "Iineksen" tunnistaakaan Vale-Iinekseksi.

    Kun klikkaan tuota "Iinestä", se vie oikealle Iines-sivulle korvakuvineen kaikkineen.

    Mistä siis näen, ettei se ole Iines?

    VastaaPoista
  156. Nimen vieressä (vasemmalla) on tunnisteena tuo harmaa pää -neliö, ei bloggerin oranssi B, kuten oikeissa profiililinkeissä.

    Harmaa pää tulee kommenttiin aina, kun kirjoittaa nimi/URL -vaihtoehdolla; bloggeriin kirjautuneena taas tulee bloggerin oranssi tunnus.

    Lisäksi tuosta nimi/URL-linkistä puuttuu kuva.

    Väärän bloggeriin tehdyn profiilin erottaa taas siitä tunnistenumerosta: jokainen profiili on numeroitu yksilöllisesti, ja tässä esimerkiksi oikean mikiksen profiili on 883-loppuinen.

    VastaaPoista
  157. Ohoh, huomasin vasta tämän Annikin ohjeistuksen ja kokeilun.

    Kiitos vain Annikki, toivottavsti mikiskin huomaa tämän. Luulin hänen kyllä olevan neropatti atk-asioissa.

    Tuo harmaa pää siinä varastetun nikin vasemmalla puolella on siis käsittääkseni paras tuntomerkki - jos sen vaan huomaa. Loistavaa, mukavaa että havainnolistit asian niin tarkasti.

    Sinusta tulisi hyvä opettaja, mutta et saa sanoa, että sinua harmittaa, kun te vanhemmat (tai lapsukaiset) ette ymmärrä, että jne... Ihminen ymmärtää, vasta kun on oppinut, kun on joutunut tilanteen eteen. Minäkin olen paljon netissä, mutta vasta nyt tämä tuli eteen. Mutta olen iloinen, että viitsit opettaa!

    VastaaPoista
  158. Ehkäpä käyttäisin hyvän opettajan tapoja, jos olisin opettamassa, mutta enhän minä nyt ollut opettamassa, vaan omana itsenäni tokaisemassa, mitä mieleen tuli ja jakamassa sitä.

    Harmitus ei kohdistunut oikeastaan siihen, ettei joku jotakin tiedä, vaan siihen, että huonomoraaliset ja vastenmieliset mulkerot änkeävät aina sellaiseen rakoon kiusaamaan muita ihmisiä.

    Opettajuudesta taidan ajatella sillä tavalla, että se on aina sopimuskysymys, eikä mistään voi vain ilmestyä tyhjästä ketään opettamaan. Vaikka olen monesti aika kärkäs neuvomaan ja esittämään mielipiteitä, se on enempi sellaista horisontaalista liikettä kuin ylhäältä alaspäin suuntautuvaa.

    VastaaPoista
  159. Opettajuus koulussakaan ei ole - se ei ainakaan saisi olla jos opettaja on sisäistänyt jutun - ylhäältä alas suuntautuvaa.

    Eivätköhän nykyisetkin opettajat ole jo jalkautuneet kateederilta alas oppilaiden joukkoon oppimaan yhdessä asioita. Ainakin jo minun koulussani töitä tehtiin yhteishengessä, eikä ryhmästä aina erottanut, kuka on opettaja, ellei tiennyt.

    VastaaPoista
  160. Annikille muuten terveisiä. Terävä ja nätti neitsyt. Jos olisin n. 60 vuotta nuorempi, ja hän pari vuotta vanhempi, kosisin oitis. Eikä sen väliä että saisin rukkaset, panisin ne saunan naulaan.

    Haluan silti olla anonyymi: minua ei kiinnosta kuka minä olen. Miksi sitten muitten siitä pitäisi?

    Kirjoitustyylini täällä on täysin opeteltua, tämä 1/2naivismi, ja nämä välimerkkien käyttö plus sitaatti- ja sulkumerkit, Ps., ja muu. Oikeasti kirjoitan, jos minulla on asiaa, uuvuttavaa virkamiesproosaa.

    Ps. Aikanaan kun jätkien (van Vaari, Tapsa ja Rauno Ärisevä R) kirjoiteltiin satuja, niin kokeilin äidinkieltäni tällä tavalla: MAD, liber studiosus, sepsetti macaronista säkettä ikikulta Dulcinealle loisien lunkaalta: "O no mato poesias. Zigzag likautti omistaan bidetille haihatellen lesekylpyä perälakolle (Afterfurche). Kesittyään homompiin asumiin loveen semisi takkuisasti: "Quousque tandem, Signal, hampuun hoppu?" Äimästynyt kun piilostelisi itseään Spiritus, hempukka nyhte puuhkaan kivamaan: "Et tu Uriel, alea, Signal singsing." Tämästäkin vähäten impot. Uriel Mad kompromesoi itseään pääpahkaan Plutolle joiuen tylttä lagunia atmosfäärin matala panoalkueille: "Elimeni (Life), latentti aspermie puuttaa ompileikin hangoil-l-een. Nykkylään kyntäleet mykiöni märkii (Abszedieren). Kharon kumina, kepyet kullat haimalle.." Tympeään kuroutuen hotkaisi, manalaan mutkahti äkkivääräin. de Porto Mayon Kaijalla huorat huokui kuohi lasta kaulatellen: "Don Juannita, kastiemme kallis kisa, siitos homistettujen vuohistuppojen kiimasta."

    Tämän väsääminen ei ihmeitä vaadi. Pitää olla vain joku ruuvi löysällä, lähinnä päässä.

    VastaaPoista
  161. Muistan.

    Muistan senkin, kun vertasit meitä kolmea urhoa voittamattomiin italialaisiin sotamiehiin.

    VastaaPoista
  162. Italialaiset sotamiehet eivät ole hävinneet yhtäkään taistelua. En ainakaan mistään lähdeteoksesta löydä että näin olisi käynyt. Käsittääkseni he ovat - ennen kuin taistelu on alkanut - juosseet saatanamoista vauhtia pakoon.

    Kunnioitettavaa käyttäytymistä. Jos haluaa säilyä sodasta hengissä.

    VastaaPoista
  163. Samasta syystä italialaiset panssarivaunut oli panssaroitu vain takaapäin.

    VastaaPoista